RATSASTUS ON URHEILUA

Ratsastus on urheilua. Piste. Se, millaista kuntoa se vaatii ratsastajalta, riippuu täysin siitä millä tasolla ratsastetaan ja mitkä ovat ratsastajan tavoitteet. Kun puhutaan siitä, millä tasolla ratsastetaan, ei puhuta vain siitä, millä kouluratsastusluokkien vaikeustasolla ratsastetaan vain myös siitä minkä laatuista ratsastus kyseisellä tasolla on. Siihen ei liity vain se, millaiset pisteet saisit, jos menisit esittämään ratsastuksesi kouluradalle. Siihen liittyy myös muun muassa se pystytkö ja jaksatko mukautua hevosesi liikkeisiin istunnallasi mukaan niin ettet itse ole suurin rajoittava tekijä hevosesi suorittamiselle. Pystytkö seuraamaan hevosesi liikettä niin, että hevosesi pystyy liikkumaan rentona ja hyvässä tasapainossa? Itse harjoittelen tätä päivittäin, koska tiedän, ettei siinä voi tulla täydelliseksi koskaan ja tiedän myös, että vain jatkuva harjoittelu pitää yllä jo kertaalleen saavutettua.

Hyvä ja laadukas ratsastus ei ole vain ratsastusta vaan se on yllättävän moniulotteinen kokonaisuus. Kukin ratsastaja käsittää kokonaisuuden omalla tavallaan, mutta suosittelen olemaan avoin sille ajatukselle, että siihen voi vaikuttaa todella monet pienetkin asiat todella monilta eri osa-alueilta. Kun pidät mielesi avoinna tälle ajatukselle niin näet mitä tarkoitan ;) Kokeile miettiä kerran mitä vastaisit, jos sinulta kysyttäisiin että mitä on hyvä ratsastus. Mitä olisit vastannut silloin kun et vielä ratsastanut tai olit vasta aloittanut ratsastuksen? Vastaus voi olla nyt aika eri kuin aiemmin. Mieti miten paljon vastauksesi saattaa muuttua taas vaikka muutaman seuraavan vuoden aikana, kun jatkat ratsastusta! Jo pelkästään ratsastuksen laatu voi tehdä eron 65% ja 70% tuloksen välille. Jos ratsastat rikkeettömiä ratoja ja saavutat keskimäärin 65% tuloksia, voit kokeilla tulostason parantamista sillä, että parannatkin vain oman ratsastuksesi laatua. Aina tulostason korottamiseen ei tarvita vain sitä isommin liikkuvaa hevosta. 

Jos joku kysyy minulta, mikä on minun mielestä hyvää ratsastusta, ensimmäiset ajatukseni liittyvät ratsastajan istuntaan ja sitä kautta siihen kuinka tarkasti ratsastaja tuntee hevosen liikkeen ja erottaa siitä eri ajoitukset. Kun aloittava ratsastaja ratsastaa ravia ensimmäisen kerran, hänen on hyvin vaikea erottaa askeleita toisistaan, koska pääosa keskittymisestä menee varmasti ihan vain hevosen selässä pysymiseen. Kokenut ratsastaja, jolla on hyvä rutinoitunut istunta, voi tuntea tarkasti yhdestä raviaskeleestakin eri vaiheet.

Hyvä istunta ei ole vain tekniikkakysymys. Hyvä istunta vaatii ennen kaikkea ratsastajalta paljon harjoittelua, fyysistä kestävyyskuntoa ja riittävän voimakkaita lihaksia. Jotkut saattavat olla eri mieltä tästä ja perustelevat ehkä mielipiteensä sillä, ettei ratsastus ole voimalaji. Silti pitää muistaa, että voimakkaat harjoitellut lihakset ovat nopeita verraten heikkoihin lihaksiin. Ja ratsastus on ehdottomasti osin tarkkuus- ja nopeuslaji. Se hetki, jolloin sinun kuuluu antaa jokin apu hevosellesi, ei yleensä kestä kauaa, vain silmänräpäyksen ajan. Kun pystyt osumaan oikeaan hetkeen niin apu toimii todennäköisimmin tehokkaasti ja niin kuin sen pitäisi. Jos ajoitus menee hiemankin ennalta tai myöhään, laskee se tehoa välittömästi. Harjoitellut lihakset ovat hyvin hermotettuja. Viestit aivoista kulkevat perille nopeammin ja lihas reagoi nopeammin. 

Riittävän lihasvoiman lisäksi ratsastajalla tulisi olla kestävyyskuntoa, jälleen suhteessa omiin tavoitteisiin. Onhan ratsastus urheilua. Miksi silti niin moni ratsastaja naurahtaa ajatukselle että kävisi lenkillä, vaikka kuitenkin samaan aikaan tähtää ensi kaudelle vaikeampiin luokkiin? Ratsastus ei itsessään ole kestävyyslaji, mutta ratsastuksessa tarvitaan paljon asioita, joita voi saada kestävyysharjoittelun myötä. Itse koen näistä tärkeimmäksi keskittymiskyvyn. Kaikki me tiedämme tilanteen, kun hevosella (tai itsellä) on se tavallista haastavampi päivä ja jonkin aikaa siinä yritettyämme alkaa positiiviset ajatukset hiipua ja turhatuminen tulla tilalle. Tässä kohtaa vanha sanonta sanoo, että ”kun taito loppuu niin väkivalta alkaa”. Mutta mitä, jos laitat sanan taito tilalle kunto? Uskon, että ratsastaja, jolla on hyvä kestävyyskunto tässä tilanteessa on myös parempi kestävyys keskittymiskyvyssä. Keskittymiskyvyllä tarkoitan tässä sitä, että ratsastaja hahmottaa tilanteessa selkeästi mitä itse kehonsa kanssa tekee ja pystyy säilyttämään itsensä positiivisena ja rauhallisena niin ettei siirrä stressiänsä hevoseen, jolloin tilanne pahenee. Kestävyyskunto vaikuttaa myös konkreettisesti sitä kautta, että lihasten täytyy jaksaa olla nopeita. Jos oletat, että hevosesi jaksaa reagoida apuihisi vielä valmennustunnin lopullakin niin sinunkin lihastesi täytyy jaksaa työskennellä pidempään kuin kymmenen minuuttia.

Olen sitä mieltä että hyvä ratsastus vaatii hyvää kuntoa, mutta niin hyvää kuntoa ei saa vain ratsastamalla, ellei ratsasta kokopäiväisesti. Eli useimmiten itse ratsastukseen vaadittava kunto tulisi hankkia muutoin kuin ratsastamalla. Jokainen minuutti, jonka istut hevosesi selässä on aikaa jolloin koulutat hevostasi. Sinun täytyy itse pohtia millainen toivoisit hevosesi olevan ratsastaa ja pyrkiä kouluttamaan hevosta omalla ratsastamisellasi sen mukaisesti. Hevoset ovat herkkiä eläimiä ja reagoivat myös niihin eleisiin, jotka teet tahtomattasi. Jos itse olet alkutunnista jäykkä ja lopputunnista lihaksista loppuu voimat ja reaktiokyky, voit miettiä minkä mittainen aika siihen väliin jää, jolloin olet ratsastajana optimaalinen kouluttamaan hevostasi. Jos toisaalta olet käynyt jo ennen ratsastusta kertaalleen liikkumassa niin että kehosi on saanut jo hieman lämmetä ja vertyä, voit pidentää ainakin alkupäästä tätä optimaalista ratsastusaikaa. Jos toisaalta tuntuu, että lopputunnista keinot alkavat loppua kesken ja hevonen tuntuu usein hankalammalta, olisi ehkä aiheellista parantaa omaa kestävyyskuntoa. Näin jaksat olla hyvä ratsastaja hevosellesi vielä siinäkin tilanteessa, että hevosesi olisi jo vaikka hieman väsynyt.

Kestävyyskuntoa on hyvä parantaa muilla keinoin kuin ratsastuksella, koska ethän halua käyttää hevostasi kuntopyöränä.

3 VINKKIÄ HYVÄÄN PERUSISTUNTAAN

1. Hengitä alas kohti hevosta

Hengityksellä on uskomattoman suuri vaikutus ratsastuksessa. Osaatko hengittää tasaisesti rauhallisessa rytmissä niin ettet hengästy ratsastuksen aikana vai unohdatko kenties välillä hengittää kokonaan, kun keskityt hevoseen? Hengitätkö pinnallisesti ylhäällä rintarangassa vai saatko hengityksen vaivatta kulkemaan alas ristiselkään asti?

Jos sinulla on tapana hengästyä helposti ratsastuksen aikana, kannattaa ihan ensimmäiseksi käyttää hetki oman hengittämisen ajatteluun, koska se luo paljolti perustan sille miten hyvin tunnet istunnallasi hevosen liikkeet. Kokeile ensin löytää hyvä hengitysrytmi käynnissä ja sitten ravissa. Voit laskea ensin sisäänhengittäessä rauhassa yy-kaa-koo ja sitten taas uloshengittäessä sama yy-kaa-koo. 

Tunnustele seuraavaksi missä hengität, rintarangassa vai läpi kehon. Rintarangassa tapahtuva hengitys on pinnallista ja lyhyttä ja silloin hengästyt helposti. Ylhäällä rintarangassa hengittäminen ei myöskään päästä painoasi kunnolla tippumaan alas hartioista, eli jäät helposti hieman irti hevosesta etkä näin ollen tunne niin tarkkaan hevosen liikkeitä. Pyri siis saamaan jokainen uloshengitys kulkemaan alaspäin läpi kehon niin, että todella tunnet samalla kuinka paino valuu hartioista alaspäin. Voit hyvin kuvitella, että alhaalla ristiselässäsi juuri häntäluun yläpuolella olisi reikä, jota kautta puhallat ilman hitaasti jokaisella uloshengityksellä ulos.

Kun tunnet, että pystyt hengittämään ulos alaselän/lantion kautta niin tunnet samalla myös kuinka painosi valuu hartioista alas kohti istuinluitasi ja istuntasi tulee lähemmäksi hevosta. Tunnet paremmin hevosen selän liikkeet ja voit myös helpommin ennakoida hevosen liikkeitä ja vältät tilanteita, joissa hevonen meni toiseen suuntaan ja sinä menitkin eri suuntaan. 

Jos ilman jalustimia ratsastaminen jännittää, opettele ensin oikeanlaista hengitystä. Pian huomaat, että sinulla onkin jo paljon varmempi olo hevosen selässä, kun istut niin paljon lähempänä hevosta.  

2. Tarkista löydätkö lantionpohjalihakset

Hengitysharjoituksen jatkeeksi on hyvä kokeilla missä kunnossa syvät vatsalihaksesi ovat, koska niitä tarvitset hyvään perusistuntaan. Kokeile tehdä ensin tämä harjoitus hevosen seistessä paikallaan, koska tähän tarvitset kaiken keskittymisen.

Laske ensin jalustimet irti jaloista ja voit hyvin pyytää jonkun avuksi pitämään hevosestasi kiinni, niin että voit keskittyä täysin harjoitukseen eikä sinun tarvitse miettiä lähteekö hevosesi liikkeelle samalla. Koita hakea hyvä ryhti ylävartaloon niin että istut suoraan istuinluidesi yläpuolella ja niin että hengitys kulkee alas ristiselkään asti. Voit hyvin pyytää avustajaasi kertomaan samalla että istutko suorassa vai nojaatko kenties liikaa taakse. Jos sinulla on peilit joista voit tarkistaa istunnan suoruuden niin tarkista sieltä ettet nojaa taakse. Jos sinulla ei ole peilejä, kokeile nojata kerran hieman enemmän eteenpäin kohti hevosen kaulaa säilyttäen ylävartalo samalla suorana ja kokeile mistä löytyy se kohta jolloin hengityksesi kulkee parhaiten alas istuinluitasi kohden.

Seuraavaksi uloshengityksen aikana laihista alavatsaa häpyluun seudulta sisään ja nosta samaan aikaan rauhallisesti molempia jalkoja reisistä hieman ylös ja laske sitten rauhassa alas. Tässä riittää että nostat ihan vain muutaman millimetrinkin jalkoja niin että tunnet vain kuinka alavatsalihakset jännittyväy ja kuinka jalkojen paino kohoaa hieman irti satulasta. Tunnet samalla kuinka paino tulee tänä aikana pelkästään istuinluiden päälle. Nyt on erityisen tärkeää että keski- ja ylävartalon asento säilyy täysin liikkumatta, eli ettei ylävartalosi horjahda millimetriäkään taaksepäin, koska siinä tapauksessa teet vahingossa liikkeen selkälihaksillasi alavatsalihasten sijaan. Tärkeää on myös, ettei vatsa ja pallean seutu pullahda eteenpäin, koska tarkoitus ei ole nyt käyttää vain isoja pinnallisempia vatsalihaksia vaan nimenomaan niitä syviä alavatsan lihaksia. Voit tässä kohtaa hyvin taas kokeilla nojata hieman ylävartaloasi eteenpäin samalla kuin hengität ulos ja nostat jalkoja, jolloin sinun on helpompi saada liike kohdistumaan alavatsalihaksiin eikä selkälihaksiin.

Toista harjoitusta hyvin rauhalliseen tahtiin muutaman kerran ja pidä tauko. Muista että tämä on paljon vaikeampi harjoitus kun miltä se voi yksinkertaisuudessaan vaikuttaa! Muista huolellinen uloshengitys aina samaan aikaan! Kun saat varman tunteen siitä, että olet löytänyt oikeat lihakset, voit kokeilla samaa harjoitusta yhtä rauhallisesti käynnissä.

Tuntuuko, että on vaikea pitää keski- ja ylävartalo paikallaan kun teet tätä harjoitusta? Tai tuntuuko, että on vaikea pystyä hengittämään samaan aikaan? Silloin voi olla hyvä että aloitat istunnan parantamisen harjoittamalla syviä vatsalihaksiasi ensin ilman hevosta jumppamatolla tai esimerkiksi jumppapallon avulla ja sitten vaan kokeilemaan uudestaan samaa hevosen selässä.

3. Kädet

Kädet ovat hyvin tärkeä osa istuntaa, koska käsistä ratsastajalla on suora yhteys hevosen herkkään suuhun. Lisäksi ratsastajan käsien hallinta vaikuttaa myös hyvin paljon muun istunnan tasaisuuteen. Kun kädet ovat hyvin, on muukin istunta tasaisempi. Päinvastoin, jos ratsastajan kädet heiluvat paljon, on ratsastajan huomattavasti vaikeampaa säilyttää tasapainoa muussakaan istunnassa saati koordinoida, mitä muilla ruuminosillaan tekee samaan aikaan.

Aloita laittamalla nyrkit pystyyn niin, että peukalo on päällimmäisenä ja sulkee ohjan nyrkin sisään. Sen jälkeen laita kädet vierekkäin niin, että käsien välissä on suunnilleen yksi tai kaksi nyrkin mittaa. 

Työnnä nyt molempia nyrkkejä hieman eteenpäin kohti hevosen suuta, niin että kädet ovat selvästi satulan edessä ja tunnet silti vielä kevyesti hevosen suun ohjissa. Säädä myös ehdottomasti ohjien pituus niin, että kätesi ovat oikeassa paikassa riittävän edessä. Yleisin ongelma ratsastajalla on, että vedetään kädet taakse lähemmäs itseä ja sen vuoksi neuvon enemmin kiinnittämään huomiota siihen, että kädet ovat riittävän edessä. Kokeile lähteä käyntiin ja säilyttää käsissä koko ajan tämä tunne, että ne kevyesti myötäävät kohti hevosen suuta. Tässä kohtaa voit taas tarkistaa samalla hengityksesi ja ajatella että hengität aina myös käsiesi kautta ulos, jolloin kätesi myötäävät luonnollisemmin mukaan hevosen liikkeeseen. Hyvin yleinen ongelma ratsastajilla on se, etteivät ratsastajan kädet myötää täysin samassa tahdissa mukaan liikkeeseen, jolloin myös tuntumaa on vaikea säilyttää pehmeänä ja tasaisena. Tällöin ongelmana on usein hengitys.

Mitä jos kädet aina ajautuvat levälleen?

Jos sinun on vaikea pitää käsiä lähekkäin niin voit tehdä ohjista sillan käsien väliin. Tämä auttaa hyvin rauhoittamaan kädet ja keskittymään enemmän istunnalla ja pohkeella ratsastamiseen.  

Mitä jos toinen käsi on aina ylempänä kuin toinen? 

Saat kädet pysymään samassa tasossa helposti laittamalla raipan peukoloiden alle. Näin nyrkit pysyvät samalla myös pystyssä. Kokeile myödätä käsillä työntäen raippaa kohti hevosen kaulaa. Saat hyvin tunteen, että myötäät samaan aikaan ja saman verran molemmilla käsillä eikä kädet leviä liikaa myödätessä.

Mitä jos kädet nousevat pidättäessä ylös?

Voit laittaa satulaan kiinni "kauhukahvan", joka auttaa sinua pidättäessä pitämään kädet paremmin alhaalla ja käyttämään enemmän istuntaa käsien sijaan. Kauhukahvoja/satulan kantohihnoja löytyy hyvin varustetuista ratsastustarvikeliikkeistä. Kannattaa ostaa nahkainen kestävä hihna, ei muovikiinnikkeillä varustettua. Voit myös käyttää esimerkiksi suitsien alaturpahihnaa, jos sinulla on riittävän pitkä sellainen ylimääräisenä. 

Pidättäessä hevosta, ota pikkusormilla kevyesti kiinni kauhakahvasta, jotta muistat pitää kädet alhaalla. Näin pääset myös paremmin istumaan alas pidätteessä kun kädet ja hartiat eivät nouse ylös. Kauhukahvaa voi myös käyttää apuna, kun harjoittelet istumaan syvemmälle alas satulaan, mutta siitä lisää myöhemmin.

Kun kädet ovat muuten järjestyksessä, tsekkaa vielä että joka kerta kun hengität ulos, kädet rentoutuvat alas ja myötäävät hieman eteen, ja hevosesi kiittää sinua!

ITSEENI VOIN AINA VAIKUTTAA

Jostain syystä hevoset ja ratsastaminen olivat minulle vain "se juttu" 11-vuotiaana kun sain aloittaa ratsastuksen. Ratsastin ensimmäiset irtotuntini Kirkkonummella ensin Wiknerin tallilla, josta jatkoin sitten ratsastusta säännöllisesti Susanne Hildénin tallilla. Sussin tallilla ratsastimme ja käsittelimme poneja hyvin monipuolisesti. Suurin osa ajasta taidettiin mennä ilman satulaa ja hackamoreilla. Tähän aikaan ilmoitin jo äidilleni, että tähtään olympialaisiin. Siirryin pikkuhiljaa ratsastuskouluun Espoon Tallille ja ratsastin siellä 18-vuotiaaksi asti. 18-vuotiaana kilpailin viimeisen kerran ratsastuskouluoppilaiden mestaruuksissa junioriluokassa helppo B-tasolla. Iso kiitos silloiselle ratsastuksenopettajallemme Ulla Beckerille, jonka ansiosta saimme hienon mahdollisuuden kilpailla ratsastuskouluhevosilla myös tallimme ulkopuolisissa kilpailuissa!

Ensimmäiset ratsastuskertani Wiknerin tallilla Mosse-ponilla

Sussin Tallin jouluratsastus Grålle-ponin kanssa

Espoon Tallin tuntihevonen Chaber eli "Samppa"

Olin tähän asti jo useamman vuoden ajan ratsastanut aina kaikilla mahdollisilla hevosilla, joilla vain sain ratsastaa, koska tiesin sen tosiasian että ratsastamaan voi oppia vain ratsastamalla. Kyllähän sitä välillä haikeana katseli kun joillain onnekkailla oli omat ponit tai jotkut jopa ratsastivat kansallisissa kilpailuissa poni- ja junioriluokissa. Silti olin jo tuolloin tosi onnekas kun sain ylipäätään ratsastaa. Kun olin 18-vuotias vanhempani heltyivät ostamaan meille puoliksi siskoni kanssa iäkkäämmän oppimestarihevosen. Ja toivoni kohti olympialaisia heräsi taas vaikka tunnelin päässä ei vielä paljoa valoa näkynytkään.

Tiedostin hyvin jo silloin 18-vuotiaana, että tavoitteeni ratsastaa olympialaisissa on hyvin kaukainen, eikä oikeastaan lainkaan realistinen. Mutta ongelmani on aina ollut, että olen kova unelmoimaan ja kova uskomaan unelmiin. Koska vanhempani eivät ole olleet missään vaiheessa aktiivisesti mukanani talleilla tai kisoissa, olen alusta asti oppinut, että edistyminen on minusta itsestä kiinni. 

Kärsivällisyys ei ole ikinä ollut parhaimpia puoliani, joten mietin monesti keinoja miten voisin edistyä asiassani mahdollisimman nopeasti, koska koin olevani jäljessä muista ikäisistäni ratsastajista. Välillä olenkin tehnyt asioita, joille olen saanut nauraa hyvin nyt jälkikäteen. Kun en saanut millään valmennustunnilla korjattua toista hartiaani taakse, yritin pitkän aikaa nukkua aina niin että nukuin pitäen toista olkapäätä takana. Tällä ei kuitenkaan tainnut olla suurta vaikutusta hartioideni suoruuteen. Monet kerrat olen mielikuvaratsastanut illalla toivoen, että mielikuvaratsastus jatkuisi unessa, jolloin voisin unissanikin opetella lisää. Tiedän, tämä kuulostaa joidenkin mielestä jo hieman fanaattiselta, mutta tämä on itseasiassa monesti jopa toteutunut!

Aina ei voi itse vaikuttaa siihen, millaiset resurssit milloinkin on. Oma periaatteeni on, että pyrin muuttamaan ja kehittämään itseäni, koska itseeni voin aina vaikuttaa oli muut resurssit sillä hetkellä mitkä hyvänsä.

Ensimmäinen oma hevosemme Staerebogårds Vendy