Tietoja minusta

sunnuntai 15. elokuuta 2021

ITSEENI VOIN AINA VAIKUTTAA

Jostain syystä hevoset ja ratsastaminen olivat minulle vain "se juttu" 11-vuotiaana kun sain aloittaa ratsastuksen. Ratsastin ensimmäiset irtotuntini Kirkkonummella ensin Wiknerin tallilla, josta jatkoin sitten ratsastusta säännöllisesti Susanne Hildénin tallilla. Sussin tallilla ratsastimme ja käsittelimme poneja hyvin monipuolisesti. Suurin osa ajasta taidettiin mennä ilman satulaa ja hackamoreilla. Tähän aikaan ilmoitin jo äidilleni, että tähtään olympialaisiin. Siirryin pikkuhiljaa ratsastuskouluun Espoon Tallille ja ratsastin siellä 18-vuotiaaksi asti. 18-vuotiaana kilpailin viimeisen kerran ratsastuskouluoppilaiden mestaruuksissa junioriluokassa helppo B-tasolla. Iso kiitos silloiselle ratsastuksenopettajallemme Ulla Beckerille, jonka ansiosta saimme hienon mahdollisuuden kilpailla ratsastuskouluhevosilla myös tallimme ulkopuolisissa kilpailuissa!

Ensimmäiset ratsastuskertani Wiknerin tallilla Mosse-ponilla


Sussin Tallin jouluratsastus Grålle-ponin kanssa



Espoon Tallin tuntihevonen Chaber eli "Samppa"

Olin tähän asti jo useamman vuoden ajan ratsastanut aina kaikilla mahdollisilla hevosilla, joilla vain sain ratsastaa, koska tiesin sen tosiasian että ratsastamaan voi oppia vain ratsastamalla. Kyllähän sitä välillä haikeana katseli kun joillain onnekkailla oli omat ponit tai jotkut jopa ratsastivat kansallisissa kilpailuissa poni- ja junioriluokissa. Silti olin jo tuolloin tosi onnekas kun sain ylipäätään ratsastaa. Kun olin 18-vuotias vanhempani heltyivät ostamaan meille puoliksi siskoni kanssa iäkkäämmän oppimestarihevosen. Ja toivoni kohti olympialaisia heräsi taas vaikka tunnelin päässä ei vielä paljoa valoa näkynytkään.

Tiedostin hyvin jo silloin 18-vuotiaana, että tavoitteeni ratsastaa olympialaisissa on hyvin kaukainen, eikä oikeastaan lainkaan realistinen. Mutta ongelmani on aina ollut, että olen kova unelmoimaan ja kova uskomaan unelmiin. Koska vanhempani eivät ole olleet missään vaiheessa aktiivisesti mukanani talleilla tai kisoissa, olen alusta asti oppinut, että edistyminen on minusta itsestä kiinni. 

Kärsivällisyys ei ole ikinä ollut parhaimpia puoliani, joten mietin monesti keinoja miten voisin edistyä asiassani mahdollisimman nopeasti, koska koin olevani jäljessä muista ikäisistäni ratsastajista. Välillä olenkin tehnyt asioita, joille olen saanut nauraa hyvin nyt jälkikäteen. Kun en saanut millään valmennustunnilla korjattua toista hartiaani taakse, yritin pitkän aikaa nukkua aina niin että nukuin pitäen toista olkapäätä takana. Tällä ei kuitenkaan tainnut olla suurta vaikutusta hartioideni suoruuteen. Monet kerrat olen mielikuvaratsastanut illalla toivoen, että mielikuvaratsastus jatkuisi unessa, jolloin voisin unissanikin opetella lisää. Tiedän, tämä kuulostaa joidenkin mielestä jo hieman fanaattiselta, mutta tämä on itseasiassa monesti jopa toteutunut!

Aina ei voi itse vaikuttaa siihen, millaiset resurssit milloinkin on. Oma periaatteeni on, että pyrin muuttamaan ja kehittämään itseäni, koska itseeni voin aina vaikuttaa oli muut resurssit sillä hetkellä mitkä hyvänsä.



Ensimmäinen oma hevosemme Staerebogårds Vendy

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

STEP BY STEP: Oman lähtötason arviointi

Mikä on tämän hetkinen tasosi? Oman tason tiedostaminen on tärkeää, jotta osaat asettaa tavoitteesi oikein sekä tehdä hyvän harjoitussuunnit...