Tietoja minusta

tiistai 7. syyskuuta 2021

PUOLIMARATONILTA RATSASTUSKILPAILUIHIN

Niin mieletön viikonloppu takana, että on melkein vieläkin vaikea jäsentää kaikkea tekstiksi! Ennen kaikkea paljon iloista mieltä, innostusta ja adrenaliinia ja isoja onnistumisia. Paljon enempää ei voisi toivoa. Mutta usein minusta tuntuu, että kun heittäydyt asioihin mukaan rohkeasti ja uskot vahvasti siihen, että sinulle voi hyvinkin tapahtua kivoja asioita, niitä myös tapahtuu! Ei siis kannata nähdä niitä asioita liikaa jotka voi mennä pieleen ja joissa voit epäonnistua vaan kannattaa nähdä enemmin kaikkia niitä huikean hienoja juttuja, jotka voivat hyvin suurella todennäköisyydellä tapahtua juuri sinulle kun uskallat vain heittää itsesi peliin.


Kuluneena viikonloppuna ohjelmassa oli lauantaina Helsingborgin puolimaraton (21 km) ja sunnuntaina ratsastuskilpailut Armelon kanssa. Melko rohkea suunnitelma ja melkoinen viikonloppu oli edessä 😅.

Helsingborgin puolimaraton oli merkattu kalenteriin jo keväällä, toki vielä hieman varautuen, että tapahtuma saatettaisiin perua koronaviruksen vuoksi. Olen juossut Helsingborgissa puolimaratonin kaksi kertaa aiemminkin, vuosina 2018 ja 2019 ja voin sanoa jääneeni hieman koukkuun siihen fiilikseen ja adrenaliiniin, jonka tapahtumassa saa kokea. Kouluratsastuskilpailuissa tulee harvemmin koettua ihan tämän tasoista adrenaliiniryöppyä, joten omalle, melko aktiiviselle luonteelleni sopii erityisen hyvin tällainen juoksutapahtuma.

2018

Ensimmäisen kerran juoksin puolimaratonin vuonna 2018 aikaan 2:10. Juuri tuohon aikaan meillä oli paljon hevosia valmennuksessa ja ratsastin noin 10 hevosta päivässä. Varsinaisella juoksulenkillä olin sinä vuonna käynyt vain noin viisi kertaa. Tässä kuitenkin huomaa kuinka ratsastuskin kasvattaa kuntoa, mutta se tarkoittaa kuitenkin, että päivittäin täytyy ratsastaa jo useampi hevonen. Innostuin jo ensimmäisenä vuonna niin paljon tapahtuman ilmapiiristä ja kaikesta siitä kannustuksesta jota siellä saa, että halusin ehdottomasti osallistua seuraavana vuonna uudestaan. 

2019


Vuonna 2019 laitoin itseäni jo hieman enemmän likoon ja juoksin ajan 1:55. Sinä vuonna kävin myös hieman säännöllisemmin juoksemassa.

Vuonna 2020 tapahtuma oli luonnollisesti peruttu koronaviruksen vuoksi, mutta se antoikin sitten ihan mukavasti aikaa treenata tätä vuotta varten.

Valmistautuminen rankkaan viikonloppuun

Olen lenkkeillyt tasaiseen tahtiin pitkin kevättä ja kesää. Talvella juoksulenkit olivat hieman harvemmassa sään ollessa huono. En yleensä pakota itseäni lenkkeilemään vaan juoksen hyvällä fiiliksellä, koska juoksemisen pitää olla myös kivaa. Jos sää on huono tai tuntuu ettei juoksu vain jollain kertaa kulje, kävelen.

Juoksin kesällä pääsääntöisesti joko 8-11 km lenkkiä ja muutamia kertoja pidemmän 17,3km lenkin. Opettelin tuntemaan omia rajojani ja sitä kuinka kauan jaksaisin juosta lopuksi hieman kovemmalla sykkeellä. Kasvatin pikkuhiljaa tempoa lenkeilläni. En käytä lainkaan sykemittaria juostessani vaan panostan siihen, että opin tuntemaan oman kehoni ja omat rajani. Minulle juokseminen on "aikaa itselle" ja silloin en halua vilkuilla ranteessa olevaa kelloa. Viimeisen kerran juoksin täysillä viikkoa ennen puolimaratonia. Jokaisen juoksulenkin jälkeen teen aina kokorataleikkaa askelkyykkyjä (90-100 kpl) ruohokenttämme läpi, joka on hyvää voimatreeniä jaloille ja siihen lisäksi perusjumpan, johon kuuluu perusteellinen vatsalihastreeni ja muuta jumppaa.


Kun edessä on rankka viikonloppu, niin huolehdin etten tee samalla viikolla enää yhtään niin rankkaa treeniä, josta palautuminen voisi kestää yli seuraavan päivän. Ratsastin ihan normaalisti, mutta koska meillä ei tällä hetkellä ole niin montaa hevosta valmennuksessa tiesin, että voin rauhassa treenata siihen vielä päälle ilman että väsyn. Kävin hieman kevyemmällä juoksulenkillä ja tein myös askelkyykyt ja jumpan, jotta kehoni pysyy sopivasti "hereillä". Suunnittelin viikon ohjelman niin, ettei minulla ole enää perjantaina valmennuksia enkä perjantaina lähde enää lenkille vaan panostan sen lepäämiseen, ja syömiseen ja koitan päästä aikaisin nukkumaan 😀 

Perjantaina kävin hakemassa jo valmiiksi numerolappuni seuraavaa päivää varten. Tiesin että lauantaiaamu tulisi olemaan tiivis ohjelmaltaan. Perjantaihin kuului myös kunnon ruokatankkaus (kunnon rasvainen hampurilaisateria kaikilla lisukkeilla) ja siihen päälle vielä kunnon pläjäys irtokarkkeja! On varmasti monia tapoja tankata ennen juoksua mutta minulle tämä on sopinut hyvin.

Lauantai

Puolimaratoni lähtee kello 9.30.

Minulle perinteenä on ollut se, että ratsastan yhden hevosen aamulla ennen juoksemista. Silloin saan hyvän verryttelyn, jottei minun tarvitse erityisemmin verrytellä paikan päällä. Tänä vuonna suunnitelma oli sama jo senkin vuoksi, että Armelon kanssa olisi kilpailut sunnuntaina, joten minun täytyi valmistella se kilpailuja varten eikä valmistelevaa ratsastusta voi ajatella tekevänsä enää päivällä puolimaratonin jälkeen.

Olimme sopineet hevosenhoitajamme kanssa että hän laittaa Armelon valmiiksi aamulla, jolloin pystyin nukkumaan aavistuksen pidempään ja keräämään voimia.

Laittaessani saappaita jalkaan toisesta saappaastani meni vetoketju täysin rikki eikä sitä olisi mitään mahdollisuutta saada korjattua enää seuraavaksi päiväksi. Koska asialle ei voinut sillä hetkellä tehdä mitään, päätin keskittyä olennaiseen, eli ratsastamaan hevoseni hyvällä mielellä kilpailuja varten. Ratkaisun saapasongelmaan ehdin löytää sitten myöhemminkin, koska ratkaisuja on aina olemassa 😉

 Kello 7.30 istuin Armelon selkään.

Armelo lauantain aamutreenin jälkeen

Kisoja edeltävänä päivänä en yleensä tee hevosen kanssa mitään erityisen vaikeaa vaan teen hyvin rutiininomaisen treenin ja keskityn saamaan hevosen irtonaiseksi, rennoksi ja hyvälle tuulelle. Teen mahdollisesti jonkin pienen haastavan tehtävän, josta uskon hevosen selviytyvän helposti ja josta pääsen kehumaan hevosta paljon niin, että saan buustattua vielä viimeisen kerran hevosen itsetuntoa korkealle. Armelo tuntui lauantaiaamuna ihan hyväntuuliselta ja minullekin tuli hyvä tunne siitä, että kyllä tästä viikonlopusta vielä selvitään!





Ja nyt sitten vaatteiden vaihto ja tiimin keräilemistä kasaan :) ...


Jeee! Ja sitten kohti Helsingborgia!




Meidän super Team Enegården:

Mustafa, Rickard, Elisabeth, Ellida, Jenny, Omppu & Eero



Ja tietenkin tiimipaidat joissa #ryttaresomspringer


Lähtöpaikka häämöttää jo edessä


Olimme Helsingborgissa vain noin 10 minuuttia ennen juoksun alkua ja se oli ihan hyvä, koska energiaa ei ehtinyt kulua jännittämiseen vaan keskityttiin olennaiseen eli tultiin juoksemaan. Ja jännityksen mainitsin tässä siksi, että jännitin juoksua paljon enemmän kuin mitään ratsastuskisojani. Osin jännitys oli varmasti innostusta, koska tiesin kuinka hauskaa tulee olemaan 😀. Tänä vuonna myös valmennusoppilaamme Jenny oli mukana juoksemassa ensimmäistä kertaa. Muu tiimi toimi aivan super kannustusjoukkona!



Ja sitten lähdettiin juoksemaan

Aivan huippumeininki kuten kuvasta näkyy!


Team Engården ehti nauttia myös kaupungin näkymistä kannustamisen ohella 😉













Jenny taittamassa matkaa iloisin mielin

  Ja sillä välin me juostiin 😀














Maalilinjalla



Olin alkumatkasta niin innoissani, että minun oli vaikea löytää tasaista syvää hengitysrytmiä, jonka vuoksi tuntui että syke lähtee tavallista helpommin nousemaan. Koitin saada mieltäni rauhoittumaan ja sulkea itseäni enemmän kuplan sisään niin, että löytäisin rennomman hengityksen, mutta reitin varrella olevat kannustavat ihmiset saivat minulle aina niin hyvän fiiliksen että meinasin aina innostua uudestaan. En tiedä olisiko johtunut tästä adrenaliinista vai mistä, mutta tällä kertaa olin myös pienellä kananlihalla jo alle kymmenessä kilometrissä. Vasta noin 16km kohdalla minusta oikeastaan tuntui että löysin rennomman rytmin juosta ja silloin myös kananliha häipyi pois
Lähdin rohkeasti tavoiteajalla 1:50 liikkeelle ja pystyin hyvin pitkin matkaa kiihdyttämään hieman vauhtiani ja pääsin maaliin huikealla omalla ennätysajalla 1:46:04! En ollut tässä vaiheessa erityisen uupunut, eli tuntui todella sopivalta vauhdilta ja siltä, että pieni parantaminenkin voisi olla seuraavalla kerralla jopa mahdollista.




.








Juoksun jälkeen nautittiin tapahtuman tunnelmista 
ja aika nopeasti tulee kova nälkä. Pahimpaan nälkään nautin ensiapuna vohvelin pehmisjäätelöllä.



Olin etukäteen suunnitellut, että minulla on lauantai täysin vapaa, eli en enää ratsastaisi tai menisi muuten tallihommiin vaan käyttäisin loppupäivän täysin palautumiseen, jotta olen uudessa terässä taas sunnuntaiaamuna lähtemään ratsastuskilpailuihin. Olin panostanut palautumiseen hankkimalla itselleni oikein tällaisen proteiinijuoman ja sen joinkin heti jo kotimatkalla 😀











Loppupäivä kului rauhallisissa merkeissä viettäen ystävien kanssa aikaa ja syöden hyvin. Jalat eivät tuntuneet juoksusta erityisen väsyneiltä, joten en ollut tässä vaiheessa erityisen huolestunut siitä, olisinko ratsastuskunnossa seuraavana aamuna. Pää oli kuitenkin aika väsynyt kaikesta innostuksesta ja menin hyvissä ajoin noin kello 21 aikoihin nukkumaan, vaikka olisikin ollut kiva jäädä vielä viettämään iltaa ystävien kanssa pidempään.

Sunnuntai 

Sunnuntaina heräsin normaaliin aikaan kello 6.00. Onnekseni totesin, ettei ollut pahempia lihaskipuja missään, ainoastaan toinen pohjelihas ilmoitti olemassa olostaan hyvin pienesti. Hyvä aamupala, hiukset nutturalle ja sitten talliin katsomaan mikä on Armelon tämän päivän mieliala. 

Juoksutin Armelon kevyesti ennen lähtöä, jotta näen hieman Armelon mielialan ja päivän energiatason, jolloin voin myös hieman arvioida minkä mittainen verryttely on tarpeen. Itse sain myös pientä verryttelyä samalla kun kävelytin Armeloa.


Saapasongelman sain ratkaistua sillä, että sain lainata valmennusoppilaani Jennyn saappaita, jotka olivatkin melko sopivat. Tokihan eri saappaat tuntuvat "vierailta", mutta päätin, etten anna tämän häiritä, koska en voi siihen vaikuttaa. Niillä eväillä mennään, jotka sillä hetkellä on käytössä. Päätin siis keskittää ajatukseni edelleen olennaiseen, eli hevoseeni ja ratsastukseeni.

Armelo oli verryttelyssä hyväntuulinen ja irtonainen. Itse tunsin olevani päästäni vieläkin hieman uupunut edellisen päivän jäljiltä, mutta onneksi osaan hyvin sulkea itseni ratsastuskilpailuissa omaan kuplaani ja rauhoittua, jolloin saan fokusoitua hyvin olemassa olevat voimavarani olennaiseen. 

Viime aikoina haasteena Armelon kanssa on ollut se, että Armelo haluaa esittää temppuja hieman liiankin kunnianhimoisesti ja yksinkertaisten asioiden ratsastaminen voi olla haasteellisempaa. Tällä kertaa verryttely oli maneesissa ja rata ulkokentällä, jonne mentiin täysin yksin, eli näkyvissä ei ole muita hevosia. Armelo on onneksi rohkea tyyppi eikä välitä siitä, että on yksin. 

Kilpailimme Armelon kanssa avoimessa vaativa B luokassa. Armelo on vasta 6-vuotias, mutta suoriutuu jo helposti tämän tason radasta. Rata meni melko sujuvasti, vaikkakin Armelo tuntui yhtä innostuneelta radalla kuin itse olin eilen puolimaratonilla! Sain todella ratsastaa kieli keskellä suuta! Ainoa selkeä rike radassamme oli yksi ylimääräinen laukanvaihto viimeisellä pituushalkaisijalla, joka tuntui siltä, että Armelon oli vain pakko päästä esittämään. Tämä oli nyt toinen kerta peräkkäin kun Armelo tekee tämän ylimääräisen laukanvaihdon samassa kohtaa, jonka vuoksi radan jälkeen korjasin asian vielä verryttelyalueella niin että pääsin kiittämään Armeloa oikeasta suorituksesta. 

Pisteemme tulivat ja saimme hienot 70%! Tällä tuloksella voitimme myös luokan. Uskomattoman hieno fiilis saavuttaa näin hyvä tulos vielä eilisen juoksun jälkeen!







Nyt onnellisena kotiin ja edessä vain yksi istuntavalmennustunti, jonka jälkeen loppupäivä lepoa ja palutumista parhaassa seurassa!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

STEP BY STEP: Oman lähtötason arviointi

Mikä on tämän hetkinen tasosi? Oman tason tiedostaminen on tärkeää, jotta osaat asettaa tavoitteesi oikein sekä tehdä hyvän harjoitussuunnit...