Tietoja minusta

torstai 10. maaliskuuta 2022

STEP BY STEP: Oman lähtötason arviointi

Mikä on tämän hetkinen tasosi?

Oman tason tiedostaminen on tärkeää, jotta osaat asettaa tavoitteesi oikein sekä tehdä hyvän harjoitussuunnitelman tavoitteiden saavuttamiseksi. Omaa tasoa kannattaa tarkastella mahdollisimman monesta eri kulmasta. Taitotaso, oma fyysinen kunto, teoriatieto, psyykkinen vahvuus. Kaikki ominaisuudet, jotka vaikuttavat suorittamiseesi. 

Mieti ja kirjoita paperille, mitkä ovat 

  • sinun vahvuudet tällä hetkellä (taitotaso, oma fyysinen kunto, teoriatieto, psyykkinen vahvuus)
  • sinun heikkoudet tällä hetkellä (taitotaso, oma fyysinen kunto, teoriatieto, psyykkinen vahvuus)
  • asioita, joita voit parantaa pienellä työllä
  • asioita, joiden parantaminen vaatii suurempaa toimintaa

Moni ratsastaja on kunnianhimoinen ja halu kehittyä ja menestyä kilpailuissa on kova. Tässä tuleekin usein ero positiivisen ja negatiivisen ajattelun välille. Positiivinen ihminen unelmoi isosti. Välillä unelmat vievät jopa vallan niin, että ihminen näkee oman tasonsa hieman korkeampana kuin mitä se todellisuudessa on. Lyhyen ajan tavoitteet saatetaan asettaa turhankin korkealle ja sitä kautta suorituspaineet kasvavat hallitsemattoman isoiksi. Liian suuren paineen alla suorituskyky huononee. Usein tällainen ihminen saattaa tiedostaa itsekin sisimmässään oman käsityksensä olevan hieman epärealistinen, mutta haluaa silti seurata unelmaansa ja tavoittelee jatkuvasti korkealle. Itse lukeudun näihin ihmisiin. Vasta kun olen oppinut käsittelemään mielessäni läpi oman tasoni, olen oppinut myös tiedostamaan minkä suuruinen työ, mitkä välitavoitteet ja millainen harjoitussuunnitelma minun pitää tehdä, jotta voin suorittaa hyvin haluamallani tasolla. Ei ole väärin unelmoida isosti ja asettaa tavoitteet korkealle. Täytyy vain osata jäsentää kokonaisuus, jotta ymmärtää minkälaisia panostuksia tavoitteiden saavuttaminen vaatii.

Negatiivinen ajattelija voi niinikään unelmoida isosti, mutta näkee oman tasonsa ja mahdollisuutensa menestyä huonompana kuin mitä ne todellisuudessa ovat. Negatiivinen ajattelija unelmoi, mutta luovuttaa menestymisen helpommin muille.


Opettele tuntemaan itseäsi ja helpota sillä jännittämistä

Omaa tasoa tulisi pyrkiä katsomaan realistisesti ilman toiveajattelua ja ilman oman itsensä lyttäämistä. Arvioimisessa kannattaa käyttää apuna ympärillä olevia perheen ulkopuolisia tukijoukkoja, jotka ovat asian tuntevia eivätkä liian puolueellisia. Se, että tutkiskelee rauhassa omaa tasoaan ja keskustelee asiasta oman valmentajan kanssa, antaa mielenrauhaa, selkeyttä harjoitteluun sekä parantaa itseluottamusta. Monen ratsastajan kohdalla kilpailujännitys saattaa johtua siitä, ettei ratsastaja ole varma omasta tasostaan ja siitä miten hän tulee selvitytymään radan tehtävistä. Perusteellinen oman tason etukäteen tutkiminen auttaa löytämään sopivan tason kilpailuissa kyseisellä hetkellä, jolloin ratsastajan on myös mahdollista saavuttaa menestystä. Muista myös opiskella mitä milläkin tasolla sinulta odotetaan.

Omaa tasoa voi opetella arvioimaan myös itse, ilman toisen henkilön apua. Kun harjoittelet tuntemaan omaa suoritustasoasi, omia vahvuuksiasi ja heikkouksiasi, voit tulevaisuudessa myös luottaa paremmin omaan tunteeseesi erilaisissa tilanteissa. Mitä paremmin tunnet itsesi, sitä parempi itseluottamus ja sitä nopeampi toimintakyky hevosen selässä. Hyvä tunne ja nopea reaktiokyky taas johtaa hyvään ratsastukseen. Pikku hiljaa ratsastus kehittyy enemmän ja enemmän suuntaan, että sinä itse tunnet ja reagoit ja valmentaja toimii "peilinäsi". Valmentajan kanssa onkin hyvä käydä jatkuvaa avointa keskustelua siitä, millä tasolla milloinkin mennään. Valmentajan arvioon tulisi voida luottaa niin, että se muodostaa yhdessä oman arviosi kanssa riittävän realistisen kuvan tämän hetkisestä lähtötasosta.








tiistai 8. helmikuuta 2022

STEP BY STEP: Unelmoi!

Kaikilla meistä ei välttämättä ole korkeita tavoitteita juuri ratsastuksessa, mutta meillä kaikilla on silti halu olla hyvä jossain asiassa ja tavoite tulla paremmaksi jonkin asian suhteen elämässämme. Joskus se mitä tavoittelemme saattaa tuntua kaukaiselta ja mahdottomalta. Sitä saattaa miettiä, kannattaako lähteä edes yrittämään. Se, että unelma tai tavoite tällä hetkellä näyttää kaukaiselta ei silti tarkoita, etteikö se olisi saavutettavissa.  Kun etenee askel askeleelta, on helpompi keskittää toiminta olennaiseen ja huomaat ettei tavoitteesi välttämättä olekaan niin mahdoton saavuttaa. Kokoan Step by step- kirjoituksiin ajatuksia ja vinkkejä, joiden olen huomannut auttavan itseäni etenemään kohti tavoitteitani. Toivottavasti vinkeistä on sinullekin apua 😀


Unelmoi isosti

Unelmat ovat elämän rikkaus. Jos uskallat uskoa niihin itse, voit myös toteuttaa ne. 

Uskalla lentää korkealla!

Ensimmäinen neuvoni on, että anna itsellesi lupa unelmoida isosti, koska ensin täytyy olla unelma, jotta voi syntyä tavoite! Unelmoidessa kannattaa uskaltaa lentää korkealle. Siitä kaikki lähtee. Anna kaikkien villeimpienkin ja suurimpienkin unelmien pulputa mieleesi ja unelmoi antaumuksella ja rauhassa. Mutustele ja nautiskele! Näin opit samalla tuntemaan itseäsi. Mitä sinä haluaisit tai tekisit jos olisi kaikki mahdollisuudet? Saattaa olla, että esiin tulee sellaisia unelmia, joita et ollut aiemmin edes miettinyt tai uskaltanut miettiä. Joskus voi myös olla, että huomaatkin, etteivät jotkin asiat olekaan sinulle niin isoja unelmia kuin olisit luullut. Älä häpeä unelmoida isosti vaan anna kaiken pulputa esiin äläkä pelkää tippumista. Pyörittele mielessäsi mikä olisi isoin ja kivoin unelmasi.

Minulle tunne siitä, että unelmoidessani lennän korkealla mutten osaa lentää matalammallakaan, on tuttu. Olen aina tavoitellut korkealle ja tykännyt monista eri asioista. Haasteeksi on usein muodostunut, että on samaan aikaan ”monta rautaa tulessa” eikä aika tahdo riittää kaikkeen. Olen aina halunnut ammattiratsastajaksi, olen toivonut kestävää hyvää parisuhdetta, ja olen aina haaveillut omasta hevostilasta ja valmennustallista tallikoirineen ja -kissoineen. Olen halunnut kehittää itseäni monella saralla jatkuvasti ja tykkään oppia kaikenlaista uutta. Olenkin saanut kriittistä palautetta siitä, kun olen usein niin kiireinen ja stressaantunut. Mutta olen ollut kiireinen vain sen takia, että olen aina halunnut niin isoja asioita, että niiden eteen on täytynyt tehdä myös paljon töitä. Toki myös ajanhallintataidoissani on ollut kehittämisen varaa 😀

Unelmia toteuttaessa mukana on paljon tunnetta. Vastaan saattaa tulla tilanteita, jotka tuntuvat sillä hetkellä täysin umpikujalta. Kuin linnun lentäessä päin ikkunaa. Tässäkö se oli? Onko unelmani sittenkin mahdoton saavuttaa? Kolaus on niin kova, että tuntuu, ettei siitä pääse hetkeen ylös. Silti, kun olet taas hetken ollut ylhäällä niin lennät korkealla, koska et osaa lentää matalammallakaan. 


Mitä jos haluaa paljon?

Olen monet kerrat pohtinut olenko ahne ja huono ihminen kun en tyydy vähempään. Aiemmin luulin niin. Nyt vastaan kuitenkin tähän, että ei, se ei ole huono jos haluaa paljon. Jokainen on oikeutettu haluamaan juuri niin paljon kuin haluaa eikä paljon tavoitteleminen ole huono asia, kunhan muistat ottaa ympäristösi huomioon. Mutta muista, että jos haluat paljon niin sinun on myös annettava paljon. Tätä ajatusta voi miettiä myös pyöritellessä mielessä eri unelmia. Kuinka paljon olisit valmis antamaan itsestäsi kunkin unelman eteen. Ei kannata velvoittaa läheisiä haluamaan samoja asioita yhtä lailla kuin sinä. Löydä enemmin omat unelmasi ja ryhdy töihin tavoitteiden saavuttamiseksi! 


Punainen lanka

Sitten kun olet rauhassa nautiskellut unelmoimisesta niin voit alkaa pohtimaan mihin tärkeysjärjestykseen laittaisit haluamasi asiat. Mitkä asiat ovat oikeasti niitä, jotka tekevät sinut onnelliseksi. Tässä kohtaa on  hyvä muistaa, että tutkimusten mukaan hyvä elämänlaatu ja onnellisuus syntyy enemminkin usein koetuista pienemmistä onnen tunteista kuin yksittäisistä isommista onnen tunteista. Eli ei ehkä kannata olla vain yhtä tavoitetta vaan useampia tavoitteita eri osa-alueilla. Yksi niistä voi olla se päätavoitteesi ja muut sivutavoitteitasi. Tästä voi olla apua myös kriisitilanteessa, jos tunnet ”lentäväsi päin ikkunaa” yhden tavoitteen kanssa. Esimerkiksi, jos hevosesi loukkaantuu juuri kilpailukauden kynnyksellä. Pääset helpommin taas liikkeelle, kun keskität ajatuksesi hetken aikaa muihin tavoitteisiin ja niiden eteen työskentelemiseen. 

Kaikilla meillä on rajoitettu määrä tunteja päivässä ja jokainen meistä tekee itse omat valintansa miten nämä tunnit käyttää. Aika kannattaa käyttää hyviin asioihin. Löydä toiminnallesi punainen lanka.

Esimerkki: jos ratsuttajana työskenteleminen tekee sinut päivittäin onnelliseksi, on kannattavampaa keskittyä tavoittelemaan ratsuttajan työtä kuin vain sitä, että saa ratsastaa olympialaisissa, koska päivittäinen onnellisuuden tunne on tärkeää ja se antaa voimia edetä kohti päätavoitetta. Työskenteleminen ammattiratsastajana on myös jo pieni askel kohti tavoitetta ratsastaa olympialaisissa. (Tässä kohtaa kannattaa huomioida ettei ratsuttajan työ ole aina sitä hienoilla ja mukavilla hevosilla ratsastamista 😉). Kaiken A ja O on, että uskaltaa tehdä jo alussa ison suunnitelman, "pääsuunnitelman", jota voi sitten pala palalta toteuttaa omaan tahtiinsa.


sunnuntai 14. marraskuuta 2021

KAUDEN VIIMEISET KILPAILUT VAIHTUIVAT LEPÄÄMISEEN

Niin siinä kävi, että tämän viikonlopun kilpailut, jotka olisivat samalla olleet kauden viimeiset kilpailut ST Armelon kanssa, vaihtuivat itseni kohdalla lepäämiseen. Otin torstaina iltapäivällä toisen koronarokotukseni ja perjantaina oireet alkoivat. Ehdin ratsastaa perjantaina kaksi hevosta aamulla normaalisti, mutta kolmannen kohdalla huomasin jo, että pelkkä satulavyön kiristäminen tuntui raskaalta. Ratsastaessani aloin huomata etten oikein jaksa keskittyä yksityiskohtiin ja kehoni alkoi tuntua todella hitaalta. Ratsastin hevosen vain kevyesti ja annoin sen sitten hevosenhoitajallemme Ellidalle, joka lähti sen kanssa vielä laukkabaanalle kävelemään. Tämän jälkeen oloni meni nopeasti niin huonoksi, että jouduin jättämään työt siltä päivältä ja menemään sisälle lepäämään. Kuume, päänsärky, huimaaminen ja kova väsymys. Siinä kunnossa ei tehdä reaktiivisten hevosten kanssa töitä.

Sukkis näyttää esimerkkiä kuinka on hyvä levätä.


Vitamiineja, vitamiineja... 💪

Eilen lauantaina oloni oli hieman parempi. Ei enää tuntunut niin kuumeiselta, mutta edelleen oli päänsärkyä ja melko hutera ja hidas olo päässä. Keho tuntui vielä todella voimattomalta. Hevosen selkään ei ollut siis vielä asiaa. Jätimme Armelon mahdollisen ratsastuksen iltapäivään, jotta voisin vielä katsoa olisiko oloni parantunut niin, että pystyisin ratsastamaan ja voisimme vielä pysyä suunnitelmassa lähteä sunnuntaina kisoihin. Heikko olo ja huimaaminen jatkuivat kuitenkin koko lauantain, joten minun oli pakko todeta, etten olekaan superihminen vaan joudun tosiaan perumaan osallistumiseni. Todella harmi! En silti halunnut päättää tätä muuten hyvin mennyttä kilpailukautta siihen, että kilpailisin puolikuntoisena. 

Kilpailuihin kannattaa mennä hyvin valmistautuneena. Ikinä ei kannata olettaa, että jos itse on hieman väsynyt tai puolikuntoinen niin hevonen hoitaisi homman radalla yksin. Ei kannata myöskään vähätellä sitä kuinka hyvässä kunnossa ratsastajan tulee olla, jotta suoritus voi olla hyvä. Ratsastajan tulee olla vähintään yhtä hyvässä kunnossa, mieluiten vähän paremmassa kunnossa kuin hevonen.

Keskiviikkona suurin osa tallimme hevosista irtohyppäsi. Kuvassa Armelon tyylinäyte 😀

Joskus täytyy luopua jostain pienemmästä asiasta ja antaa itselle aikaa, jotta voi taas jatkaa kohti isompaa tavoitetta. Näiden viimeisten kilpailujen peruuntuminen ei ollut meille onneksi iso asia. Olen ollut hyvin tyytyväinen tähän kilpailukauteen ja Armelon kanssa harjoittelemme kotona jo hyvää vauhtia vaativa A tason tehtäviä. Tavoitteena on aloittaa vaativa A-luokissa jopa jo alkukaudesta ensi vuonna. Kovasti syyhyttäisi jo lähteä treenaamaan ensi kauden tavoitteita varten etenkin kun mieli on tänään jo huomattavasti pirteämpi kuin eilen! Päätin kuitenkin jättää tänään lenkin väliin ja panostaa nyt puhtaasti lepoon ja palutumiseen, jotta voisin huomenna taas ratsastaa normaalisti. Peukut pystyyn, että huomenaamuna olo olisi normaali!

maanantai 8. marraskuuta 2021

OPI TUNTEMAAN: Peilit vai ei?

Tarvitseeko kouluratsastaja peilit

Hyvä ratsastus on tunnetta hevoseen. Tuntemaan voit oppia tuntemalla, et katsomalla. Tarvitseeko oikean tunteen löytämiseen silti myös kuvan peilistä?

Olen ratsastanut nyt kahdeksan ja puoli vuotta kokonaan ilman peilejä maneesissa tai kentällä. Muuttaessani Ruotsiin minulla oli hevoset ensin tallilla, jossa ei ollut lainkaan peilejä. Olin ennen Ruotsiin muuttoani Suomessa tottunut ratsastamaan ainakin jollain asteella myös käyttäen peilejä ja koinkin peilien puuttumisen alkuun isoksi miinukseksi. Ajan kuluessa kuitenkin totuin ratsastamaan ilman peilejä. Tuohon aikaan en ollut vielä löytänyt Ruotsissa valmentajaa, jonka kanssa voisin viikoittain valmentautua ja välillä tulikin hieman epävarma tunne ratsastaessa, jolloin olisi tehnyt mieli katsoa tilannetta peilistä.

Ostimme mieheni kanssa Enegården-tilan syksyllä 2015. Tilalla tehtiin ensin iso remontti tallirakennukseen ja rakennettiin ulkokenttä, jotta voisin ratsastaa valmennushevoset kotona. Kenttää suunnitellessani en vielä tiennyt tuleeko meillä olemaan maneesia. Aika saisi sitten näyttää olisiko siihen taloudellisesti mahdollisuutta ja olisiko sille riittävän iso tarve. Skånessa on kuitenkin melko leudot talvet. Otinkin selvää ulkokentälle tarkotetuista peileistä ja mietin, että jotkut peilit olisivat kyllä hyvät kun ratsastan sen verran paljon myös yksin ilman valmentajaa. 

Kenttä ensimmäisenä vuonna

Ratsastaminen vuoden ympäri ulkokentällä milloin millaisessakin kelissä teki minusta ratsastajana paljon rempseämmän. En säikähtänyt itse enää jokaista pientä tuulenpuuskaa tai puskissa juoksevia koiria ja kissoja. Huomasin myös etteivät hevosetkaan olleet niin säikkyjä kun itse en ollut niin säikky. Maneesissa ratsastaminen on toki sateella mukavaa, mutta liika maneesissa ratsastaminen tekee mielestäni näin taaksepäin katsoessa ratsastajasta rajoittuneen. 

Välillä on tullut ratsastettua pellollakin 😀

Skånessa sataa ja tuulee paljon talvisin ja lopulta päädyin kuitenkin siihen, että maneesi olisi tarpeellinen, jotta voin ratsastaa hevoset huolella ja pystyn muun muassa näyttämään myyntihevosia asiakkaille talvellakin säästä riippumatta.

Keväällä 2019 Enegårdeniin rakennettiin maneesi. Jälleen kerran maneesia suunnitellessani mietin millaiset peilit maneesiimme mahdollisesti tulisi. Vai tulisiko peilejä lainkaan? Tässä vaiheessa olin ratsastanut jo kuusi vuotta ilman peilejä ja minun oli pakko myöntää itselleni, että mielestäni olin oppinut tänä aikana ratsastuksesta paljon enemmän kuin koskaan aiemmin. Ja siitä oli ollut hyötyä, koska valmennukseen tulevat hevoset eivät aina ole niitä tavallisia kilttejä hevosia, vaan aika usein herkkiä ja hieman erikoisia hevosia, joiden kanssa ratsastajan tarkka tunne ja tasapainoinen istunta ovat hyvin tärkeitä. Toisaalta olin aina unelmissani nähnyt oman hienon maneesin, jossa on koko lyhyt sivu peiliä. Onhan niin kaikilla muillakin hienoilla kouluratsastustalleilla. Pohdin, että peileille saattaisi olla tarvetta esimerkiksi tilanteessa kun opetan nuorelle hevoselle laukanvaihtoja. Näkisin peilistä ovatko vaihdot puhtaita vai ei ja voisin kiittää hevosta heti oikeasta suorituksesta tai vastaavasti tehdä vaihdon uudestaan mikäli se ei onnistunut. 

Olin maneesin rakennustöiden ajan Saksassa hevosten kanssa ja valmentauduin Jenny Erikssonin kanssa. Kerroin hänelle pohtivani sitä, haluanko lainkaan peilejä maneesiini. Sanoin, että pelkään menettäväni sen tarkan tunteen hevosiin, jonka olin viime vuosina oppinut, jos alan ratsastamaan taas peilien kanssa. Yksi ajatus oli, että voisin ratsastaa peilien kanssa joka toinen viikko ja joka toiseksi viikoksi peittää ne verholla. Jäin miettimään asiaa ja ajattelin, että aika näyttää varmasti.

Nyt kaksi ja puoli vuotta maneesimme valmistumisesta meillä ei edelleenkään ole peilejä. En usko, että meille tulee peilejä. 

Valmentaja on ratsastajan peili

Talvella 2014 olin ollut Saksassa pari kuukautta valmentautumassa Conrad Schumacherin luona. Schumacher on tänä päivänä jo melko iäkäs mies, jolla on äärimmäisen rauhallinen ja pedantti valmennustyyli. Hän opettaa ratsastajaa, ei hevosta. Hän opettaa ratsastajaa nimenomaan tuntemaan ja voin sanoa, että hänen luonaan opin ensimmäistä kertaa miltä tuntuu kun hevonen on peräänannossa, oikealla tavalla koottu ja tasapainossa. Iso kiitos siitä herra Conrad Schumacherille! Hän teki ison muutoksen perusratsastukseeni ja kykyyni tuntea hevosta. Ja sen myötä ymmärsinkin, että kun puolipidäte on läpi ja hevonen on oikealla tavalla koottu ei vaikeampienkaan liikkeiden opettaminen hevoselle tunnu enää lainkaan vaikealta. Oikeastaan vain menet ja teet ja huomaat, että asiat onnistuvat kuin itsestään ilman sen suurempaa ajattelua! Schumacher valmensi minua aikaisin joka aamu, kun maneesissa oli rauhallista. Valmennustunnilla tehtiin äärimmäisen tarkkoja harjoituksia, joissa keskittyminen ei saanut herpaantua hetkeksikään. Kaikesta ylimääräisestä tekemisestä tai heilumisesta tuli kyllä kovaan ääneen heti noottia saksaksi ja sättiminen oli nimenomaan kohdistettu minulle, ei hevoselle. Kun joku asia onnistui tarkan työskentelyn päätteeksi hienosti, kehuin tietenkin heti nöyränä ratsastajana ensimmäiseksi hevostani ja silloin Schumacher saattoi huutaa, että ”mitä sinä sitä hevosta nyt vain kiität! Sinähän sen teit!”. Eli kyllä hyvä ratsastaja saa kiittää myös itseään😉

 

Hyvä valmentaja toimii ratsastajan peilinä niin, ettei ratsastajan tarvitse katkaista keskittymistään vilkaistakseen peiliin. Hyvä valmentaja on intensiivisesti mukana ratsastajan työskentelyssä. Tällä en tarkoita sitä, että valmentajan pitäisi jatkuvasti sanoa jotain ratsastajalle vaan sitä, että valmentaja seuraa valmennettavaa intensiivisesti ja on näin myös ”tilanteen tasalla”. Näin valmentaja voi antaa ratsastajalle yhtä lailla pieniä ohjeita oikealla hetkellä kuten ratsastajankin tulisi kyetä antamaan hevoselleen. Tästä johtuen en itse ikinä valmenna kahta oppilasta samalla valmennustunnilla. Koen, että voin opettaa ratsastajalle paremmin oikeanlaista ratsastamista ainoastaan mikäli voin keskittyä vain tähän yhteen ratsastajaan. 


Katsomalla voi oppia

Ratsastajalla täytyy tietenkin olla käsitys siitä, mitä ratsastuksessaan hakee. Mikä on hyvä ratsastajan istunta, mikä on optimaalinen tapa hevoselle liikkua ja miten eri liikkeet tulisi suorittaa oikeaoppisesti. Täytyy olla perehtynyt peruskirjallisuuteen ja ymmärtää teoria ja täytyy olla jotain kokemusta siitä, miltä asiat näyttävät livenä kun ne tekee oikein. 

Katsoessa hyvää ratsastusta voi luoda itselle mielikuvia siitä, miltä ratsastus tuntuu ja näitä mielikuvia voi siirtää sitten omaan ratsastukseen. Katsomalla voikin mielestäni oppia todella paljon. Kannattaa käydä katsomassa valmennuksia ja kilpailuja, joissa on mahdollista nähdä hyvää ratsastusta. Tai jos lähelläsi on hyvän ratsastajan valmennustalli niin aina kannattaa käyttää tunteja istuen maneesissa tai kentän laidalla katsomassa ratsastamista mikäli se käy valmentajalle. Kilpailuissa antoisinta on seisoa verryttelyalueen laidalla ja katsoa erilaisia tapoja ratsastaa. Vaikka kyseessä olisikin rautaisen tason ammattilaiset, ei kaikesta ratsastamisesta tarvitse tykätä. Omassa hiljaisuudessa kannattaa keskittyä katsomaan enemmän niitä, joiden ratsastus on laadukkainta.

Kun katsot, keskity katsomiseen ja kun ratsastat, keskity tuntemiseen.


Ratsastajan aivot ovat ratsastajan takapuolessa

Aina ei ole valmentajaa paikalla. Silloin ratsastajan on kyettävä tuntemaan yksin ja valmentajalta saadut opit tulevat erityisen tärkeiksi. Mitä kokemattomampi ratsastaja on, sitä parempi olisi, että valmentaja olisi paikalla mahdollisimman usein. Omaan tunteeseen kannattaa luottaa. Kun luotat omaan tunteeseen, pysyt rauhallisena, suunnitelmallisena ja selkeänä hevosellesi. Joskus saattaa toki käydä niin, että huomaa tunteneensa väärin, mutta siitä ei kannata lannistua, vaan kannattaa edelleen uskoa omaan tunteeseen, koska siten oma tunne voi myös kehittyä paremmaksi. Ratsastaja, joka ei luota omaan tunteeseen, on usein epävarma ja antaa sekavia merkkejä hevoselle yrittäessään liikaa ja ”vähän kaikkea”. Jos huomaat, että ratsastuksesi on juuri tässä mielessä hieman "kaoottista", sinun kannattaa ensi kädessä panostaa siihen, että pääset enemmän valmennukseen ja saat apua tuntea paremmin mitä teet. 

Kun katsot peiliin, aivot keskittyvät siihen mitä silmäsi näkevät, eivät siihen mitä takapuolesi tuntee. Tykkään itse tunteesta, että voin olla kuin kuplassa hevosen kanssa. Tuntea hevosen tarkkaan ja tuntea tarkkaan milloin annan minkäkin pienen merkin hevoselle. Ikäänkuin käydä jatkuvaa pientä keskustelua hevosen kanssa. Haluan ratsastaa niin pienillä avuilla kuin mahdollista ja se vaatii, että minulla on hevosen täysi fokus, mutta ennen kaikkea se vaatii että annan täyden keskittymiseni hevoselle. Vain silloin voin tuntea sekuntin tarkkuudella koska minun täytyy tehdä mitäkin ja silloin olen jatkuvasti ”tilanteen tasalla”, samassa hetkessä hevosen kanssa. 

Hyvä ratsastus vaatii ratsastajalta hyvää keskittymiskykyä ja tarkkuutta. Minullekin on moni valmentaja tokaissut, että ”älä mieti niin paljon vaan ratsasta”. Analysoida saa ja pitää, se ei ole kiellettyä. MUTTA, ratsastajan täytyy voida siirtää keskustietokone eli aivot päästä takapuoleen. Ajattele, analysoi, mutta tee se takapuolellasi! Jos katsot jatkuvasti peileihin ratsastaessasi, et ehdi analysoida sekä päässä että takapuolessa ennen kuin askeleet ovat menneet jo ajat sitten ohi. Helpompi on, kun pidät täyden fokuksen siitä mitä takapuoli sinulle kertoo ja toimit sen perusteella. Silloin se pienikin aikaviive jää ratsastuksestasi pois, joka tulee kun katsot peiliin ja mietit mitä sieltä näit. Kokeilepa tätä! Pystytkö ajattelemaan takapuolellasi? Saattaa kuullostaa huvittavalta, mutta saattaa antaa Ahaa-elämyksen 😉



sunnuntai 31. lokakuuta 2021

NÄETKÖ VAHVUUDET VAI HEIKKOUDET?

Rakastan tehokkuutta ja olen luonteeltani ihminen, joka tekee aina vähintään kahta asiaa samaan aikaan. Joskus saan hieman kritisoivaa palautetta ympärillä olevilta ihmisiltä siitä, että teen aina niin paljon ja moni on ilmaissut huolensa siitä osaanko koskaan rauhoittua. Olenkin ollut pitkään epävarma siitä, onko väärin tai ehkä epänormaalia että olen aina niin paljon menossa ja pitäisikö minun yrittää opettaa itseäni rauhallisemmaksi. 

Nyt myöhemmällä iällä ja viisaampana olen todennut että se on itseasiassa superhyvä juttu, että tykkää tehdä paljon. Tälläkin hetkellä tässä koneella istuessani ja kirjoittaessani kuuntelen samalla kuulokkeilla musiikkia. Kokonaisuus pitää vain jäsentää niin, ettei homma karkaa käsistä sekamelskan puolelle vaan keskittyminen pysyy olennaisessa. Ei ole paha vaikka tekeekin montaa asiaa samaan aikaan eikä viihdy niin pitkään paikallaan kuin joku toinen. Näen sen positiivisena asiana ja omana luonteenani. En silti oleta että muut olisivat halukkaita elämään samaan tyyliin. Jokaisella meillä on oma rytmimme ja omat prioriteettimme elämässä ja sen ymmärtäminen on tärkeää. 

Omasta itsestä saa ehdottomasti parhaat puolet esiin, kun koittaa nähdä niissä huonoissakin puolissa jotain hyvää ja arvostaa sitä, ettei ole kaikissa asioissa samanlainen kuin muut. Kun näet itse omat vahvuutesi, ne loistaa sinusta myös ulospäin. Omien vahvuuksien selkeä tiedostaminen ja niiden johdonmukainen kehittäminen ei ole ylpeilyä vaan se on vahvuutta.

Hevosten kanssa työskennellessä pätee sama. Täytyy osata nähdä eri hevoset yksilöinä. Kaikilla hevosilla on oma luonteensa ja oma historiansa, joka vaikuttaa paljon siihen miten ne käyttäytyvät. Se, että hevosia on erilaisia, täytyy kokea rikkautena eikä yrittää saada kaikkia hevosia sopimaan samaan muottiin. Jokainen hevonen on oma persoonansa, aivan kuten ihmiset ja mielenkiintoista on, että miten tulla toimeen ja johtaa näitä erilaisia persoonia. Mielestäni ensimmäinen asia on, että löydät jokaisesta yksilöstä ne hyvät puolet ja vahvuudet. Kun osaat nähdä vahvuudet, näet myös mahdollisuudet. Joskus ongelmatilanteessa hyvät puolet saattavat vaikuttaa pieniltä verraten huonoihin puoliin, mutta silloinkin hyvien puolien näkeminen auttaa pääsemään eteenpäin ongelmatilanteesta. Hevosethan eivät halua tietoisesti olla hankalia ja meidän tehtävä on vain näyttää kuinka yhteistyö voi olla kivaa.

Kun viikonloppuna on tullut kisamenestystä, meillä on tapana mennä aina maanantaina laukkabaanalle "kunniakierrokselle" ruusuke suitsissa. Samalla tulee totutettua hevosta suitsissa hulmuavaan ruusukkeeseen, kun täällä Ruotsissa ei useimmiten ole palkintojenjakoa hevosten kanssa. Ja hienoa hevosta voi vielä kerran juhlia! Hevoset tykkäävät kannustamisesta ihan kuten mekin 😀

Helposti sorrumme siihen, että mietimme vain omia heikkouksiamme, kun mietimme mitä meidän pitäisi ja mitä me voisimme kehittää itsessämme. Kehitystä ei kannata lähteä hakemaan miettimällä omia heikkooksia vaan enemmin vahvuuksia. Niitä ominaisuuksia ja piirteitä kehittämällä, joissa olet hyvä ja jotka tiedostat vahvuudeksesi, saat usein nopeammin edistystä ja positiivista palautetta. Se antaa sinulle sitten energiaa pusertaa samalla hieman niiden heikompienkin puolien eteen, jolloin sekään ei tunnu niin isolta urakalta. Tämä on hyvä muistaa myös istuessasi hevosen selässä. 

Me ratsastajat annamme paljon tiedostamattomia merkkejä hevoselle ja hevonen aistii ratsastajasta hyvin helposti positiivisuuden tai negatiivisuuden. Näetkö hevosen hyvät puolet? Oletko ratsastaessasi hevosesi puolella, samassa joukkueessa, kannustamassa hevosta tulemaan paremmaksi siinä mitä pyydät siltä? Vai näetkö hevosesi puutteellisena ja hankalana? Tunnetko ongelmatilanteissa, että itse osaat, mutta hevonen ei vain ymmärrä tai viitsi? Kun harjoittelet jotain uutta asiaa, uskotko että hevosesi pystyy tekemään sen vai oletko lähtökohtaisesti skeptinen hevosesi kykyjen suhteen? Takaan sen, että hevoset tuntevat eron positiivisen ja negatiivisen ratsastajan välillä ja takaan myös, että positiivinen ratsastaja saa aikaan huiman paljon enemmän edistystä. Jos hevonen saa valita, se valitsee itselleen varmasti positiivisen ja kannustavan ratsastajan, joka näkee hevosensa vahvuudet. Joukkueenjohtajan.


Miten löytää oikea suunta kehittymiselle?

Mieti, mitkä ovat hevosesi vahvuudet ja positiiviset puolet. Mitkä harjoitukset tuntuvat helpoilta? Kokeile aloittaa helpoista harjoituksista ja lisää sitten niihin sopivasti pientä haastetta, joka vie kehitystä eteenpäin ja pitää hevosen kiinnostuneena. Jätä heikkouksien harjoittaminen hetkeksi taka-alalle ja katso kuukauden päästä tilannetta uudestaan. Saatat huomata, että ne heikkoudet ovat kehittyneet siinä samalla ihan huomaamatta 😉

Tee vielä sama koskien itseäsi. Mieti, mitkä ovat vahvuuksiasi. Missä jutuissa olet itseasiassa aika hyvä?Onko joitain muita asioita tai luonteenpiirteitä, joita et ehkä ole aiemmin ajatellut vahvuuksiksi, mutta jotka voisivat oikeastaan ollakin vahvuuksiasi? Löydä rohkeasti itsestäsi uusia vahvuuksia! Kokeile lähteä priorisoimaan näiden vahvuuksien kehittämistä ja unohda joksikin aikaa ne asiat, jotka tuntuvat aina tökkivän ja menevän hieman mönkään. 

Kaikkea ei tarvitse osata eikä pystyä tekemään, joten panosta täysillä siihen missä olet hyvä ja tuo hyvät puolesi esiin! Kun pystyt tekemään tämän ensin itsellesi, pystyt tekemään saman myös hevosellesi.

sunnuntai 10. lokakuuta 2021

RATSASTAJAN OHEISHARJOITTELU: Vaihtoehto juoksemiselle - MBT kengät

Ratsastuksen oheisharjoittelu on tärkeää kaikille tavoitteellisille ratsastajille ja oheisharjoitteluun on monia eri tapoja ja lajeja. 

  • Hyvä ratsastaminen edellyttää hyvää keskittymiskykyä. Kestävyyden kehittäminen on tärkeää, koska se pidentää myös sitä aikaa, jonka jaksat olla keskittyneenä hevosen selässä. 
  • Vain suora ratsastaja voi tehdä hevosesta suoran. Kehon symmetrisyys on olennainen osa ratsastusta, koska haluammehan että hevosemmekin liikkuvat mahdollisimman suorana ja tasapainossa. 
  • Tasapaino ja keskivartalon hallinta on tärkeää, jotta voimme kontrolloida apuja, joita annamme hevoselle sekä mukautua istunnalla hevosen liikkeisiin niin että hevosen on vaivaton liikkua allamme.

Oheisharjoittelu kannattaa olla sellaista, jota voit toteuttaa muun aikataulun puitteissa ja joka harjoittaa niitä ominaisuuksia joita tarvitset ratsastuksessa. Juokseminen ei aina ole mahdollista, mutta reipas kävely voi sen sijaan olla hyvinkin tehokas harjoittelutapa, etenkin jos kävelet MBT kengillä 😉! Ja kun kävelemään lähtee, niin tottakai se kannattaa tehdä parhaalla mahdollisella tavalla.

Mikä MBT kenkä?!?

MBTkengät.fi-sivustoa lainaten "MBT jalkineessa on ainutlaatuisesti pyöristetty pohja joka vähentää painetta selässä, lonkassa, polvessa ja nivelissä sekä parantaa ryhtiä ja vahvistaa lihaksistoa." 

MBT Classic Navy


MBT kengät ovat kengät, jotka pitäisi löytyä jokaisen ratsastajan varusteista. Kun laitat MBT kengät jalkaan niin seisot yhtäkkiä ihan itsestään juuri siinä oikeassa ryhdissä ja tasapainossa, jossa sinun kuuluukin olla. Ja seisot tasan! MBT kengät aktivoivat hyvin syviä lantionpohjalihaksia, niitä kuuluisia "ryhtilihaksia", jotka ovat meille ratsastajille tärkeitä. Syvät lantionpohjalihakset auttavat oikeanlaiseen istuntaan ja parempaan istunnalla vaikuttamiseen. 

Miksi MBT kenkä on juuri oikea ratsastajille?


MBT kenkä saa sinut hyvään ryhtiin sekä lantion tukevaksi ja oikeaan asentoon ylävartalon alle. Jos lonkankoukistajalihakset ovat kireät, voi lantiota olla vaikea saada oikeaan asentoon. MBT kenkien tuodessa sinulle ilmaiseksi hyvän ryhdin myös lonkankoukistajat venyvät sopivasti niin, että huomaat lantion olevan paremmassa asennossa jo valmiiksi kun istut satulaan. 

Hyvän ryhdin harjoittaminen vie aikaa, vaatii toistoja ja lihaskuntoa. Koska aika on rajallista ja hevosen hoitoon ja muihin tallihommiin menee myös aikaa, kannattaa miettiä voisitko "lyödä kaksi kärpästä samalla iskulla". Mitä jos kävelisitkin MBT kengillä työmatkoja tai tallimatkoja ja harjoittaisit omaa ryhtiä ja suoruutta jo ennen hevosen selkään istumista. Lupaan että ratsastus on kivempaa ja hyvän istunnan harjoittelu tehostuu hurjasti! Myös hevosesi kiittää!

Kokemuksia MBT kengistä

Olen kärsinyt nuorempana paljon selkä- ja niskavaivoista. Minulla oli aikoinaan välilevyn pullistuma kaularangassa, skolioosia selässä ja lantio vinossa, jonka vuoksi kävin vuoden ajan aktiivisesti OMT-fysioterapiassa. Olen ollut pienestä asti "suoruusfriikki" ja kunnianhimoisena ratsastajana myös tiedostanut kuinka ensiarvoisen tärkeää oman kehon suoruus on. Tanssin lapsena usean vuoden ajan klassista balettia, josta jäi myös mieleen hyvä ryhti. 

Fysioterapian myötä ymmärsin kuinka oikeastaan kaikki selkä- ja niskävaivat katosivat sillä, että löysin oikean ryhdin. Ja se oikeanlainen ryhti tulee vatsalihaksia ja syviä lantiopohjalikasia harjoittamalla. Taustastani johtuen olen myös ollut aina hyvin tarkka siitä millä satuloilla ratsastan, koska haluan säilyttää nimenomaan sen oikeaoppisen ryhdin. 

Joskus vanhat ongelmani kuitenkin kummittelevat ja saatan herätä niin että niska on todella jumissa. Tehokkain apu hartiajumiin on ollut se, että lähden reippaalle kävelylle MBT kengillä. Silloin löydän keskivartaloni taas oikeaan asentoon, saan painon jakaantumaan tasan jaloilleni ja kädet heilumaan vapaasti. Ja hups! Verenkierto lähti liikkeelle hartioissa, kroppa tuntuu taas suoralta ja hengitys kulkee alas lantioon asti, ihan kuten hevosen selässä istuessakin pitäisi kulkea!

MBT kengät ovat myös ehdoton lempparini pitkinä valmennuspäivinä. En tykkää istua tuolissa valmentaessani vaan tykkään aina seisoa kentällä lähempänä oppilasta. MBT kengillä seistessäni pidän automaattisesti hyvän asennon koko päivän, jolloin ristiselkä ei tunnu puutuneelta pitkänkään valmennuspäivän päätteeksi. Lisäksi saan pientä lihaskoordinaatiotreeniä itse siinä samalla kun valmennan muita 😉

Kun olen ollut Saksassa valmentautumassa hevosteni kanssa niin, etten ole ollut töissä samaan aikaan, on minulla ollut päivisin hyvin aikaa muulle harjoittelulle. Mukanani on ollut aina juoksulenkkarit ja MBT kengät. Tykkään käydä juoksemassa kauniissa maisemissa, mutta koska ratsastuksessa nilkan ja polven seudun lihakset eivät kehity niin vahvoiksi, voi liika juokseminen yhtäkkiseltään koitua ongelmaksi. Siihen olen huomannut MBT kengillä kävelyn olevan hyvä lisä. Silloin en rasita samalla tavalla niveliä ja saan silti tehokkaan treenin juuri oikeisiin lihaksiin. 

Last but not least - super vinkki oheisharjoitteluun!




Jo pelkästään reipas kävelylenkki MBT kengillä saa vatsalihakset ja pakaralihakset ilmoittamaan olemassaolostaan seuraavana päivänä. MBT kengillä kävely kannattaakin aloittaa maltillisesti, koska vaikka kyseessä on "vain" kävely, voi sen rasittavuus yllättää. 

Olin jo pidemmän aikaa miettinyt, että haluan kokeilla lisätä vielä jotain MBT kengillä kävelyyn. Mitä olisi MBT kengät ja kävelysauvat! Kävin hakemassa kaupasta kävelysauvat ja lähdin elämäni ensimmäiselle sauvakävelylenkille. Superhyvä kokonaisvaltainen treeni koko keholle. MBT kengillä saat tehokkaan treenin ryhtilihaksille ja jalkalihaksille ja sauvoilla lisäät vielä hieman tempoa, sykettä ja ylävartalon treeniä! Täydellinen combo! Eikä tarvitse edes juosta 😉😉






maanantai 27. syyskuuta 2021

AIKA ALKAA TUUMASTA TOIMEEN ENSI VUOTTA VARTEN


Pikku hiljaa illat alkavat hämärtyä aikaisemmin ja talven harjoittelukausi häämöttää edessä. Nyt onkin hyvä aika vilkaista hieman taaksepäin miltä kulunut vuosi näyttää ja samalla tehdä rohkeasti jo suunnitelmia ensi vuodelle ja aloittaa toiminta niiden edistämiseksi. 


Kulunut vuosi

Tulin tähän vuoteen vailla tarkkoja kilpailusuunnitelmia, koska materiaalini kilpailtavien hevosten suhteen oli hyvin avoin. Jotain odotuksia minulla silti oli tälle vuodelle ja odotukseni ylittyivät selvästi! Oma hevoseni ST Armelo aloitti kilpailemisen toukukokuussa ja nousi heti raketin lailla 6-vuotiaiden hevosten luokkiin ja saavutti viimeisimmissä kilpailuissa jopa kvaalituloksen vaativa A tasolle. 

Yksi omista tavoitteistani tälle vuodelle oli hyvä omasta kunnosta huolehtiminen sekä nopeampi aika loppukesän puolimaratonissa. Pääsin todella hyvin tavoitteeseeni ja paransin puolimaratoniaikaa vuoden 2019 ajasta 1:55 tämän vuoden aikaan 1:46, eli yhteensä jopa yhdeksällä minuutilla! Olen hyvin huomannut samalla kuinka vahva yleiskunto vaikuttaa positiivisesti ratsastukseeni ja auttaa minua keskittymään paremmin. 






Paljon muitakin kivoja asioita on ehtinyt tapahtua tänä vuonna. Yksi niistä on ensimmäisten varsojen syntyminen täällä Enegården tilalla. Yksi tammavarsa ja yksi orivarsa. Varsomiset menivät helpommin kuin olisin ikinä uskaltanut toivoakaan ja varsat näyttävät oikein lupaavilta pieniltä kouluhevosilta 😍.


Tessa ja vastasyntynyt Diana

Diana ulkoilemassa ensimmäistä kertaa

Essi ja vastasyntynyt Morrison

Morrison ensimmäisiä kertoja ulkoilemassa

Aseta tavoitteita, jotka koskevat vain itseäsi, koska itseesi voit aina vaikuttaa

On hyvä olla useampia tavoitteita. Kun pääset etenemään kohti yhtä tavoitettasi, saat intoa ja voimia edetä myös kohti muita tavoitteitasi. Ratsastus voi olla välillä henkisesti raskas laji, koska niin paljon on kiinni siitä, pysyykö hevonen terveenä. Joskus hevonen loukkaantuu juuri kun olette hyvää vauhtia etenemässä kohti päämäärää. Kannattaakin olla joitain tavoitteita, jotka koskevat vain sinua itseäsi ja sinun kehitystäsi ratsastajana ilman hevosta. Jos hevonen loukkaantuu tai on muusta syystä hetken pois treenistä, voit jatkaa silti muiden tavoitteidesi kanssa ja ylläpitää siten omaa motivaatiotasi.

Viime syksy, talvi ja kevät olivat itselleni rankkaa aikaa töiden parissa. Vaikka ensin ajattelin, ettei koronaviruksen tuomat rajoitukset juurikaan vaikuta omaan elämääni, koska elän muutenkin melko eristyksissä täällä omalla tilalla, niin nyt taaksepäin katsoessani huomaan kuinka raskasta se aika silti on ollut. Ei kilpailuja tai muita hevostapahtumia, ei minilomia Saksaan kilpailuja katsomaan, ei vapaa-ajalla kaupungilla käyntiä tai muuta sellaista. Kulutin aikaa töitä tekemällä ja odottaen että elämä alkaisi palautua normaaliksi. Yritin käydä lenkillä aina kun vain aika ja energia riittivät, koska tiesin, että vaikka minulla olikin töistä hieman uupunut olo, osa siitä uupumuksesta oli henkistä. Henkinen uupumus paranee usein liikunnalla, jolloin saa taas energiaa nähdä eri tilanteissa asioiden valoisat puolet. 


Onneksi korona-aika alkaa hellittämään ja paluu normaaliarkeen on jo hyvässä vauhdissa! Nyt onkin hyvä aika alkaa myös tekemään suunnitelmia ensi vuodelle. Ratsastukseen ja fyysisen kunnon kehittämiseen liittyvät tavoitteet täytyy tehdä pitkäjänteisesti ja ajoissa, koska niin oman fyysisen kunnon kuin hevosenkin fyysisen kunnon kehittäminen vie aikaa eikä oikopolkuja ole. Kun valmistautumisen aloittaa ajoissa (melkeinpä eilen 😉), on paljon mukavampi harjoitella kun ei tarvitse harjoitella kiireellä. Kun aloitat konkreettisen harjoittelun ajoissa, tavoitteet eivät tunnu ylimitotetuilta vaan saavutettavissa olevilta. Siten myös oma olo rauhoittuu ja itsevarmuus kasvaa, joka luo taas puolestaan paremman perustan kehitykselle. Asioita, eli tässä tapauksessa toimintaa, ei siis kannata jättää viime tippaan!  

Mitä toiveita sinulla on ensi vuodelle ja missä kunnossa sinä haluat olla ensi keväänä? Jos tavoitteesi on parantua ratsastajana tai nousta korkeammalle tasolle kilpailuissa, mitä jos kokeilisitkin tehdä itsellesi kokonaisvaltaisen suunnitelman tästä hetkestä alkaen?


Porukassa harjoittelusta ponnua

Joskus pitkäjänteinen treenaaminen on helpompaa porukassa ja kutsunkin motivoituneet ratsastajat tänne meidän kivaan porukkaan Enegårdeniin harjoittelemaan talveksi oman hevosen kanssa 😀! Saat monipuolista valmennusta oman hevosen kanssa useampana päivänä viikossa, saat istuntaharjoitusta liinassa meidän hevosen kanssa, ja olet mukana meidän jengissä, josta saat inspiraatiota ja seuraa oheisliikuntaan. Tämä voi tehdä ison muutoksen lähtökohtiisi ensi kaudelle ja on hyvä mahdollisuus etenkin nuorille ratsastajille, jotka tähtäävät maajoukkueeseen. Majoituskin järjestyy, eli ei muuta kuin hevonen autoon ja tänne mukaan jengiin!





STEP BY STEP: Oman lähtötason arviointi

Mikä on tämän hetkinen tasosi? Oman tason tiedostaminen on tärkeää, jotta osaat asettaa tavoitteesi oikein sekä tehdä hyvän harjoitussuunnit...