AIKA ALKAA TUUMASTA TOIMEEN ENSI VUOTTA VARTEN

Pikku hiljaa illat alkavat hämärtyä aikaisemmin ja talven harjoittelukausi häämöttää edessä. Nyt onkin hyvä aika vilkaista hieman taaksepäin miltä kulunut vuosi näyttää ja samalla tehdä rohkeasti jo suunnitelmia ensi vuodelle ja aloittaa toiminta niiden edistämiseksi. 

Kulunut vuosi

Tulin tähän vuoteen vailla tarkkoja kilpailusuunnitelmia, koska materiaalini kilpailtavien hevosten suhteen oli hyvin avoin. Jotain odotuksia minulla silti oli tälle vuodelle ja odotukseni ylittyivät selvästi! Oma hevoseni ST Armelo aloitti kilpailemisen toukukokuussa ja nousi heti raketin lailla 6-vuotiaiden hevosten luokkiin ja saavutti viimeisimmissä kilpailuissa jopa kvaalituloksen vaativa A tasolle. 

Yksi omista tavoitteistani tälle vuodelle oli hyvä omasta kunnosta huolehtiminen sekä nopeampi aika loppukesän puolimaratonissa. Pääsin todella hyvin tavoitteeseeni ja paransin puolimaratoniaikaa vuoden 2019 ajasta 1:55 tämän vuoden aikaan 1:46, eli yhteensä jopa yhdeksällä minuutilla! Olen hyvin huomannut samalla kuinka vahva yleiskunto vaikuttaa positiivisesti ratsastukseeni ja auttaa minua keskittymään paremmin. 

Paljon muitakin kivoja asioita on ehtinyt tapahtua tänä vuonna. Yksi niistä on ensimmäisten varsojen syntyminen täällä Enegården tilalla. Yksi tammavarsa ja yksi orivarsa. Varsomiset menivät helpommin kuin olisin ikinä uskaltanut toivoakaan ja varsat näyttävät oikein lupaavilta pieniltä kouluhevosilta 😍.

Tessa ja vastasyntynyt Diana

Diana ulkoilemassa ensimmäistä kertaa

Essi ja vastasyntynyt Morrison

Morrison ensimmäisiä kertoja ulkoilemassa

Aseta tavoitteita, jotka koskevat vain itseäsi, koska itseesi voit aina vaikuttaa

On hyvä olla useampia tavoitteita. Kun pääset etenemään kohti yhtä tavoitettasi, saat intoa ja voimia edetä myös kohti muita tavoitteitasi. Ratsastus voi olla välillä henkisesti raskas laji, koska niin paljon on kiinni siitä, pysyykö hevonen terveenä. Joskus hevonen loukkaantuu juuri kun olette hyvää vauhtia etenemässä kohti päämäärää. Kannattaakin olla joitain tavoitteita, jotka koskevat vain sinua itseäsi ja sinun kehitystäsi ratsastajana ilman hevosta. Jos hevonen loukkaantuu tai on muusta syystä hetken pois treenistä, voit jatkaa silti muiden tavoitteidesi kanssa ja ylläpitää siten omaa motivaatiotasi.

Viime syksy, talvi ja kevät olivat itselleni rankkaa aikaa töiden parissa. Vaikka ensin ajattelin, ettei koronaviruksen tuomat rajoitukset juurikaan vaikuta omaan elämääni, koska elän muutenkin melko eristyksissä täällä omalla tilalla, niin nyt taaksepäin katsoessani huomaan kuinka raskasta se aika silti on ollut. Ei kilpailuja tai muita hevostapahtumia, ei minilomia Saksaan kilpailuja katsomaan, ei vapaa-ajalla kaupungilla käyntiä tai muuta sellaista. Kulutin aikaa töitä tekemällä ja odottaen että elämä alkaisi palautua normaaliksi. Yritin käydä lenkillä aina kun vain aika ja energia riittivät, koska tiesin, että vaikka minulla olikin töistä hieman uupunut olo, osa siitä uupumuksesta oli henkistä. Henkinen uupumus paranee usein liikunnalla, jolloin saa taas energiaa nähdä eri tilanteissa asioiden valoisat puolet. 

Onneksi korona-aika alkaa hellittämään ja paluu normaaliarkeen on jo hyvässä vauhdissa! Nyt onkin hyvä aika alkaa myös tekemään suunnitelmia ensi vuodelle. Ratsastukseen ja fyysisen kunnon kehittämiseen liittyvät tavoitteet täytyy tehdä pitkäjänteisesti ja ajoissa, koska niin oman fyysisen kunnon kuin hevosenkin fyysisen kunnon kehittäminen vie aikaa eikä oikopolkuja ole. Kun valmistautumisen aloittaa ajoissa (melkeinpä eilen 😉), on paljon mukavampi harjoitella kun ei tarvitse harjoitella kiireellä. Kun aloitat konkreettisen harjoittelun ajoissa, tavoitteet eivät tunnu ylimitotetuilta vaan saavutettavissa olevilta. Siten myös oma olo rauhoittuu ja itsevarmuus kasvaa, joka luo taas puolestaan paremman perustan kehitykselle. Asioita, eli tässä tapauksessa toimintaa, ei siis kannata jättää viime tippaan!  

Mitä toiveita sinulla on ensi vuodelle ja missä kunnossa sinä haluat olla ensi keväänä? Jos tavoitteesi on parantua ratsastajana tai nousta korkeammalle tasolle kilpailuissa, mitä jos kokeilisitkin tehdä itsellesi kokonaisvaltaisen suunnitelman tästä hetkestä alkaen?

Porukassa harjoittelusta ponnua

Joskus pitkäjänteinen treenaaminen on helpompaa porukassa ja kutsunkin motivoituneet ratsastajat tänne meidän kivaan porukkaan Enegårdeniin harjoittelemaan talveksi oman hevosen kanssa 😀! Saat monipuolista valmennusta oman hevosen kanssa useampana päivänä viikossa, saat istuntaharjoitusta liinassa meidän hevosen kanssa, ja olet mukana meidän jengissä, josta saat inspiraatiota ja seuraa oheisliikuntaan. Tämä voi tehdä ison muutoksen lähtökohtiisi ensi kaudelle ja on hyvä mahdollisuus etenkin nuorille ratsastajille, jotka tähtäävät maajoukkueeseen. Majoituskin järjestyy, eli ei muuta kuin hevonen autoon ja tänne mukaan jengiin!

PUOLIMARATONILTA RATSASTUSKILPAILUIHIN

Niin mieletön viikonloppu takana, että on melkein vieläkin vaikea jäsentää kaikkea tekstiksi! Ennen kaikkea paljon iloista mieltä, innostusta ja adrenaliinia ja isoja onnistumisia. Paljon enempää ei voisi toivoa. Mutta usein minusta tuntuu, että kun heittäydyt asioihin mukaan rohkeasti ja uskot vahvasti siihen, että sinulle voi hyvinkin tapahtua kivoja asioita, niitä myös tapahtuu! Ei siis kannata nähdä niitä asioita liikaa jotka voi mennä pieleen ja joissa voit epäonnistua vaan kannattaa nähdä enemmin kaikkia niitä huikean hienoja juttuja, jotka voivat hyvin suurella todennäköisyydellä tapahtua juuri sinulle kun uskallat vain heittää itsesi peliin.

Kuluneena viikonloppuna ohjelmassa oli lauantaina Helsingborgin puolimaraton (21 km) ja sunnuntaina ratsastuskilpailut Armelon kanssa. Melko rohkea suunnitelma ja melkoinen viikonloppu oli edessä 😅.

Helsingborgin puolimaraton oli merkattu kalenteriin jo keväällä, toki vielä hieman varautuen, että tapahtuma saatettaisiin perua koronaviruksen vuoksi. Olen juossut Helsingborgissa puolimaratonin kaksi kertaa aiemminkin, vuosina 2018 ja 2019 ja voin sanoa jääneeni hieman koukkuun siihen fiilikseen ja adrenaliiniin, jonka tapahtumassa saa kokea. Kouluratsastuskilpailuissa tulee harvemmin koettua ihan tämän tasoista adrenaliiniryöppyä, joten omalle, melko aktiiviselle luonteelleni sopii erityisen hyvin tällainen juoksutapahtuma.

2018

Ensimmäisen kerran juoksin puolimaratonin vuonna 2018 aikaan 2:10. Juuri tuohon aikaan meillä oli paljon hevosia valmennuksessa ja ratsastin noin 10 hevosta päivässä. Varsinaisella juoksulenkillä olin sinä vuonna käynyt vain noin viisi kertaa. Tässä kuitenkin huomaa kuinka ratsastuskin kasvattaa kuntoa, mutta se tarkoittaa kuitenkin, että päivittäin täytyy ratsastaa jo useampi hevonen. Innostuin jo ensimmäisenä vuonna niin paljon tapahtuman ilmapiiristä ja kaikesta siitä kannustuksesta jota siellä saa, että halusin ehdottomasti osallistua seuraavana vuonna uudestaan. 

2019

Vuonna 2019 laitoin itseäni jo hieman enemmän likoon ja juoksin ajan 1:55. Sinä vuonna kävin myös hieman säännöllisemmin juoksemassa.

Vuonna 2020 tapahtuma oli luonnollisesti peruttu koronaviruksen vuoksi, mutta se antoikin sitten ihan mukavasti aikaa treenata tätä vuotta varten.

Valmistautuminen rankkaan viikonloppuun

Olen lenkkeillyt tasaiseen tahtiin pitkin kevättä ja kesää. Talvella juoksulenkit olivat hieman harvemmassa sään ollessa huono. En yleensä pakota itseäni lenkkeilemään vaan juoksen hyvällä fiiliksellä, koska juoksemisen pitää olla myös kivaa. Jos sää on huono tai tuntuu ettei juoksu vain jollain kertaa kulje, kävelen.

Juoksin kesällä pääsääntöisesti joko 8-11 km lenkkiä ja muutamia kertoja pidemmän 17,3km lenkin. Opettelin tuntemaan omia rajojani ja sitä kuinka kauan jaksaisin juosta lopuksi hieman kovemmalla sykkeellä. Kasvatin pikkuhiljaa tempoa lenkeilläni. En käytä lainkaan sykemittaria juostessani vaan panostan siihen, että opin tuntemaan oman kehoni ja omat rajani. Minulle juokseminen on "aikaa itselle" ja silloin en halua vilkuilla ranteessa olevaa kelloa. Viimeisen kerran juoksin täysillä viikkoa ennen puolimaratonia. Jokaisen juoksulenkin jälkeen teen aina kokorataleikkaa askelkyykkyjä (90-100 kpl) ruohokenttämme läpi, joka on hyvää voimatreeniä jaloille ja siihen lisäksi perusjumpan, johon kuuluu perusteellinen vatsalihastreeni ja muuta jumppaa.

Kun edessä on rankka viikonloppu, niin huolehdin etten tee samalla viikolla enää yhtään niin rankkaa treeniä, josta palautuminen voisi kestää yli seuraavan päivän. Ratsastin ihan normaalisti, mutta koska meillä ei tällä hetkellä ole niin montaa hevosta valmennuksessa tiesin, että voin rauhassa treenata siihen vielä päälle ilman että väsyn. Kävin hieman kevyemmällä juoksulenkillä ja tein myös askelkyykyt ja jumpan, jotta kehoni pysyy sopivasti "hereillä". Suunnittelin viikon ohjelman niin, ettei minulla ole enää perjantaina valmennuksia enkä perjantaina lähde enää lenkille vaan panostan sen lepäämiseen, ja syömiseen ja koitan päästä aikaisin nukkumaan 😀 

Perjantaina kävin hakemassa jo valmiiksi numerolappuni seuraavaa päivää varten. Tiesin että lauantaiaamu tulisi olemaan tiivis ohjelmaltaan. Perjantaihin kuului myös kunnon ruokatankkaus (kunnon rasvainen hampurilaisateria kaikilla lisukkeilla) ja siihen päälle vielä kunnon pläjäys irtokarkkeja! On varmasti monia tapoja tankata ennen juoksua mutta minulle tämä on sopinut hyvin.

Lauantai

Puolimaratoni lähtee kello 9.30.

Minulle perinteenä on ollut se, että ratsastan yhden hevosen aamulla ennen juoksemista. Silloin saan hyvän verryttelyn, jottei minun tarvitse erityisemmin verrytellä paikan päällä. Tänä vuonna suunnitelma oli sama jo senkin vuoksi, että Armelon kanssa olisi kilpailut sunnuntaina, joten minun täytyi valmistella se kilpailuja varten eikä valmistelevaa ratsastusta voi ajatella tekevänsä enää päivällä puolimaratonin jälkeen.

Olimme sopineet hevosenhoitajamme kanssa että hän laittaa Armelon valmiiksi aamulla, jolloin pystyin nukkumaan aavistuksen pidempään ja keräämään voimia.

Laittaessani saappaita jalkaan toisesta saappaastani meni vetoketju täysin rikki eikä sitä olisi mitään mahdollisuutta saada korjattua enää seuraavaksi päiväksi. Koska asialle ei voinut sillä hetkellä tehdä mitään, päätin keskittyä olennaiseen, eli ratsastamaan hevoseni hyvällä mielellä kilpailuja varten. Ratkaisun saapasongelmaan ehdin löytää sitten myöhemminkin, koska ratkaisuja on aina olemassa 😉

 Kello 7.30 istuin Armelon selkään.

Armelo lauantain aamutreenin jälkeen

Kisoja edeltävänä päivänä en yleensä tee hevosen kanssa mitään erityisen vaikeaa vaan teen hyvin rutiininomaisen treenin ja keskityn saamaan hevosen irtonaiseksi, rennoksi ja hyvälle tuulelle. Teen mahdollisesti jonkin pienen haastavan tehtävän, josta uskon hevosen selviytyvän helposti ja josta pääsen kehumaan hevosta paljon niin, että saan buustattua vielä viimeisen kerran hevosen itsetuntoa korkealle. Armelo tuntui lauantaiaamuna ihan hyväntuuliselta ja minullekin tuli hyvä tunne siitä, että kyllä tästä viikonlopusta vielä selvitään!

Ja nyt sitten vaatteiden vaihto ja tiimin keräilemistä kasaan :) ...

Jeee! Ja sitten kohti Helsingborgia!

Meidän super Team Enegården:

Mustafa, Rickard, Elisabeth, Ellida, Jenny, Omppu & Eero

Ja tietenkin tiimipaidat joissa #ryttaresomspringer

Lähtöpaikka häämöttää jo edessä

Olimme Helsingborgissa vain noin 10 minuuttia ennen juoksun alkua ja se oli ihan hyvä, koska energiaa ei ehtinyt kulua jännittämiseen vaan keskityttiin olennaiseen eli tultiin juoksemaan. Ja jännityksen mainitsin tässä siksi, että jännitin juoksua paljon enemmän kuin mitään ratsastuskisojani. Osin jännitys oli varmasti innostusta, koska tiesin kuinka hauskaa tulee olemaan 😀. Tänä vuonna myös valmennusoppilaamme Jenny oli mukana juoksemassa ensimmäistä kertaa. Muu tiimi toimi aivan super kannustusjoukkona!

Ja sitten lähdettiin juoksemaan

Aivan huippumeininki kuten kuvasta näkyy!

Team Engården ehti nauttia myös kaupungin näkymistä kannustamisen ohella 😉

Jenny taittamassa matkaa iloisin mielin

  Ja sillä välin me juostiin 😀

Maalilinjalla

Olin alkumatkasta niin innoissani, että minun oli vaikea löytää tasaista syvää hengitysrytmiä, jonka vuoksi tuntui että syke lähtee tavallista helpommin nousemaan. Koitin saada mieltäni rauhoittumaan ja sulkea itseäni enemmän kuplan sisään niin, että löytäisin rennomman hengityksen, mutta reitin varrella olevat kannustavat ihmiset saivat minulle aina niin hyvän fiiliksen että meinasin aina innostua uudestaan. En tiedä olisiko johtunut tästä adrenaliinista vai mistä, mutta tällä kertaa olin myös pienellä kananlihalla jo alle kymmenessä kilometrissä. Vasta noin 16km kohdalla minusta oikeastaan tuntui että löysin rennomman rytmin juosta ja silloin myös kananliha häipyi pois. 

Lähdin rohkeasti tavoiteajalla 1:50 liikkeelle ja pystyin hyvin pitkin matkaa kiihdyttämään hieman vauhtiani ja pääsin maaliin huikealla omalla ennätysajalla 1:46:04! En ollut tässä vaiheessa erityisen uupunut, eli tuntui todella sopivalta vauhdilta ja siltä, että pieni parantaminenkin voisi olla seuraavalla kerralla jopa mahdollista.

.

Juoksun jälkeen nautittiin tapahtuman tunnelmista 

ja aika nopeasti tulee kova nälkä. Pahimpaan nälkään nautin ensiapuna vohvelin pehmisjäätelöllä.

Olin etukäteen suunnitellut, että minulla on lauantai täysin vapaa, eli en enää ratsastaisi tai menisi muuten tallihommiin vaan käyttäisin loppupäivän täysin palautumiseen, jotta olen uudessa terässä taas sunnuntaiaamuna lähtemään ratsastuskilpailuihin. Olin panostanut palautumiseen hankkimalla itselleni oikein tällaisen proteiinijuoman ja sen joinkin heti jo kotimatkalla 😀

Loppupäivä kului rauhallisissa merkeissä viettäen ystävien kanssa aikaa ja syöden hyvin. Jalat eivät tuntuneet juoksusta erityisen väsyneiltä, joten en ollut tässä vaiheessa erityisen huolestunut siitä, olisinko ratsastuskunnossa seuraavana aamuna. Pää oli kuitenkin aika väsynyt kaikesta innostuksesta ja menin hyvissä ajoin noin kello 21 aikoihin nukkumaan, vaikka olisikin ollut kiva jäädä vielä viettämään iltaa ystävien kanssa pidempään.

Sunnuntai 

Sunnuntaina heräsin normaaliin aikaan kello 6.00. Onnekseni totesin, ettei ollut pahempia lihaskipuja missään, ainoastaan toinen pohjelihas ilmoitti olemassa olostaan hyvin pienesti. Hyvä aamupala, hiukset nutturalle ja sitten talliin katsomaan mikä on Armelon tämän päivän mieliala. 

Juoksutin Armelon kevyesti ennen lähtöä, jotta näen hieman Armelon mielialan ja päivän energiatason, jolloin voin myös hieman arvioida minkä mittainen verryttely on tarpeen. Itse sain myös pientä verryttelyä samalla kun kävelytin Armeloa.

Saapasongelman sain ratkaistua sillä, että sain lainata valmennusoppilaani Jennyn saappaita, jotka olivatkin melko sopivat. Tokihan eri saappaat tuntuvat "vierailta", mutta päätin, etten anna tämän häiritä, koska en voi siihen vaikuttaa. Niillä eväillä mennään, jotka sillä hetkellä on käytössä. Päätin siis keskittää ajatukseni edelleen olennaiseen, eli hevoseeni ja ratsastukseeni.

Armelo oli verryttelyssä hyväntuulinen ja irtonainen. Itse tunsin olevani päästäni vieläkin hieman uupunut edellisen päivän jäljiltä, mutta onneksi osaan hyvin sulkea itseni ratsastuskilpailuissa omaan kuplaani ja rauhoittua, jolloin saan fokusoitua hyvin olemassa olevat voimavarani olennaiseen. 

Viime aikoina haasteena Armelon kanssa on ollut se, että Armelo haluaa esittää temppuja hieman liiankin kunnianhimoisesti ja yksinkertaisten asioiden ratsastaminen voi olla haasteellisempaa. Tällä kertaa verryttely oli maneesissa ja rata ulkokentällä, jonne mentiin täysin yksin, eli näkyvissä ei ole muita hevosia. Armelo on onneksi rohkea tyyppi eikä välitä siitä, että on yksin. 

Kilpailimme Armelon kanssa avoimessa vaativa B luokassa. Armelo on vasta 6-vuotias, mutta suoriutuu jo helposti tämän tason radasta. Rata meni melko sujuvasti, vaikkakin Armelo tuntui yhtä innostuneelta radalla kuin itse olin eilen puolimaratonilla! Sain todella ratsastaa kieli keskellä suuta! Ainoa selkeä rike radassamme oli yksi ylimääräinen laukanvaihto viimeisellä pituushalkaisijalla, joka tuntui siltä, että Armelon oli vain pakko päästä esittämään. Tämä oli nyt toinen kerta peräkkäin kun Armelo tekee tämän ylimääräisen laukanvaihdon samassa kohtaa, jonka vuoksi radan jälkeen korjasin asian vielä verryttelyalueella niin että pääsin kiittämään Armeloa oikeasta suorituksesta. 

Pisteemme tulivat ja saimme hienot 70%! Tällä tuloksella voitimme myös luokan. Uskomattoman hieno fiilis saavuttaa näin hyvä tulos vielä eilisen juoksun jälkeen!

Nyt onnellisena kotiin ja edessä vain yksi istuntavalmennustunti, jonka jälkeen loppupäivä lepoa ja palutumista parhaassa seurassa!

RATSASTUS ON URHEILUA

Ratsastus on urheilua. Piste. Se, millaista kuntoa se vaatii ratsastajalta, riippuu täysin siitä millä tasolla ratsastetaan ja mitkä ovat ratsastajan tavoitteet. Kun puhutaan siitä, millä tasolla ratsastetaan, ei puhuta vain siitä, millä kouluratsastusluokkien vaikeustasolla ratsastetaan vain myös siitä minkä laatuista ratsastus kyseisellä tasolla on. Siihen ei liity vain se, millaiset pisteet saisit, jos menisit esittämään ratsastuksesi kouluradalle. Siihen liittyy myös muun muassa se pystytkö ja jaksatko mukautua hevosesi liikkeisiin istunnallasi mukaan niin ettet itse ole suurin rajoittava tekijä hevosesi suorittamiselle. Pystytkö seuraamaan hevosesi liikettä niin, että hevosesi pystyy liikkumaan rentona ja hyvässä tasapainossa? Itse harjoittelen tätä päivittäin, koska tiedän, ettei siinä voi tulla täydelliseksi koskaan ja tiedän myös, että vain jatkuva harjoittelu pitää yllä jo kertaalleen saavutettua.

Hyvä ja laadukas ratsastus ei ole vain ratsastusta vaan se on yllättävän moniulotteinen kokonaisuus. Kukin ratsastaja käsittää kokonaisuuden omalla tavallaan, mutta suosittelen olemaan avoin sille ajatukselle, että siihen voi vaikuttaa todella monet pienetkin asiat todella monilta eri osa-alueilta. Kun pidät mielesi avoinna tälle ajatukselle niin näet mitä tarkoitan ;) Kokeile miettiä kerran mitä vastaisit, jos sinulta kysyttäisiin että mitä on hyvä ratsastus. Mitä olisit vastannut silloin kun et vielä ratsastanut tai olit vasta aloittanut ratsastuksen? Vastaus voi olla nyt aika eri kuin aiemmin. Mieti miten paljon vastauksesi saattaa muuttua taas vaikka muutaman seuraavan vuoden aikana, kun jatkat ratsastusta! Jo pelkästään ratsastuksen laatu voi tehdä eron 65% ja 70% tuloksen välille. Jos ratsastat rikkeettömiä ratoja ja saavutat keskimäärin 65% tuloksia, voit kokeilla tulostason parantamista sillä, että parannatkin vain oman ratsastuksesi laatua. Aina tulostason korottamiseen ei tarvita vain sitä isommin liikkuvaa hevosta. 

Jos joku kysyy minulta, mikä on minun mielestä hyvää ratsastusta, ensimmäiset ajatukseni liittyvät ratsastajan istuntaan ja sitä kautta siihen kuinka tarkasti ratsastaja tuntee hevosen liikkeen ja erottaa siitä eri ajoitukset. Kun aloittava ratsastaja ratsastaa ravia ensimmäisen kerran, hänen on hyvin vaikea erottaa askeleita toisistaan, koska pääosa keskittymisestä menee varmasti ihan vain hevosen selässä pysymiseen. Kokenut ratsastaja, jolla on hyvä rutinoitunut istunta, voi tuntea tarkasti yhdestä raviaskeleestakin eri vaiheet.

Hyvä istunta ei ole vain tekniikkakysymys. Hyvä istunta vaatii ennen kaikkea ratsastajalta paljon harjoittelua, fyysistä kestävyyskuntoa ja riittävän voimakkaita lihaksia. Jotkut saattavat olla eri mieltä tästä ja perustelevat ehkä mielipiteensä sillä, ettei ratsastus ole voimalaji. Silti pitää muistaa, että voimakkaat harjoitellut lihakset ovat nopeita verraten heikkoihin lihaksiin. Ja ratsastus on ehdottomasti osin tarkkuus- ja nopeuslaji. Se hetki, jolloin sinun kuuluu antaa jokin apu hevosellesi, ei yleensä kestä kauaa, vain silmänräpäyksen ajan. Kun pystyt osumaan oikeaan hetkeen niin apu toimii todennäköisimmin tehokkaasti ja niin kuin sen pitäisi. Jos ajoitus menee hiemankin ennalta tai myöhään, laskee se tehoa välittömästi. Harjoitellut lihakset ovat hyvin hermotettuja. Viestit aivoista kulkevat perille nopeammin ja lihas reagoi nopeammin. 

Riittävän lihasvoiman lisäksi ratsastajalla tulisi olla kestävyyskuntoa, jälleen suhteessa omiin tavoitteisiin. Onhan ratsastus urheilua. Miksi silti niin moni ratsastaja naurahtaa ajatukselle että kävisi lenkillä, vaikka kuitenkin samaan aikaan tähtää ensi kaudelle vaikeampiin luokkiin? Ratsastus ei itsessään ole kestävyyslaji, mutta ratsastuksessa tarvitaan paljon asioita, joita voi saada kestävyysharjoittelun myötä. Itse koen näistä tärkeimmäksi keskittymiskyvyn. Kaikki me tiedämme tilanteen, kun hevosella (tai itsellä) on se tavallista haastavampi päivä ja jonkin aikaa siinä yritettyämme alkaa positiiviset ajatukset hiipua ja turhatuminen tulla tilalle. Tässä kohtaa vanha sanonta sanoo, että ”kun taito loppuu niin väkivalta alkaa”. Mutta mitä, jos laitat sanan taito tilalle kunto? Uskon, että ratsastaja, jolla on hyvä kestävyyskunto tässä tilanteessa on myös parempi kestävyys keskittymiskyvyssä. Keskittymiskyvyllä tarkoitan tässä sitä, että ratsastaja hahmottaa tilanteessa selkeästi mitä itse kehonsa kanssa tekee ja pystyy säilyttämään itsensä positiivisena ja rauhallisena niin ettei siirrä stressiänsä hevoseen, jolloin tilanne pahenee. Kestävyyskunto vaikuttaa myös konkreettisesti sitä kautta, että lihasten täytyy jaksaa olla nopeita. Jos oletat, että hevosesi jaksaa reagoida apuihisi vielä valmennustunnin lopullakin niin sinunkin lihastesi täytyy jaksaa työskennellä pidempään kuin kymmenen minuuttia.

Olen sitä mieltä että hyvä ratsastus vaatii hyvää kuntoa, mutta niin hyvää kuntoa ei saa vain ratsastamalla, ellei ratsasta kokopäiväisesti. Eli useimmiten itse ratsastukseen vaadittava kunto tulisi hankkia muutoin kuin ratsastamalla. Jokainen minuutti, jonka istut hevosesi selässä on aikaa jolloin koulutat hevostasi. Sinun täytyy itse pohtia millainen toivoisit hevosesi olevan ratsastaa ja pyrkiä kouluttamaan hevosta omalla ratsastamisellasi sen mukaisesti. Hevoset ovat herkkiä eläimiä ja reagoivat myös niihin eleisiin, jotka teet tahtomattasi. Jos itse olet alkutunnista jäykkä ja lopputunnista lihaksista loppuu voimat ja reaktiokyky, voit miettiä minkä mittainen aika siihen väliin jää, jolloin olet ratsastajana optimaalinen kouluttamaan hevostasi. Jos toisaalta olet käynyt jo ennen ratsastusta kertaalleen liikkumassa niin että kehosi on saanut jo hieman lämmetä ja vertyä, voit pidentää ainakin alkupäästä tätä optimaalista ratsastusaikaa. Jos toisaalta tuntuu, että lopputunnista keinot alkavat loppua kesken ja hevonen tuntuu usein hankalammalta, olisi ehkä aiheellista parantaa omaa kestävyyskuntoa. Näin jaksat olla hyvä ratsastaja hevosellesi vielä siinäkin tilanteessa, että hevosesi olisi jo vaikka hieman väsynyt.

Kestävyyskuntoa on hyvä parantaa muilla keinoin kuin ratsastuksella, koska ethän halua käyttää hevostasi kuntopyöränä.

3 VINKKIÄ HYVÄÄN PERUSISTUNTAAN

1. Hengitä alas kohti hevosta

Hengityksellä on uskomattoman suuri vaikutus ratsastuksessa. Osaatko hengittää tasaisesti rauhallisessa rytmissä niin ettet hengästy ratsastuksen aikana vai unohdatko kenties välillä hengittää kokonaan, kun keskityt hevoseen? Hengitätkö pinnallisesti ylhäällä rintarangassa vai saatko hengityksen vaivatta kulkemaan alas ristiselkään asti?

Jos sinulla on tapana hengästyä helposti ratsastuksen aikana, kannattaa ihan ensimmäiseksi käyttää hetki oman hengittämisen ajatteluun, koska se luo paljolti perustan sille miten hyvin tunnet istunnallasi hevosen liikkeet. Kokeile ensin löytää hyvä hengitysrytmi käynnissä ja sitten ravissa. Voit laskea ensin sisäänhengittäessä rauhassa yy-kaa-koo ja sitten taas uloshengittäessä sama yy-kaa-koo. 

Tunnustele seuraavaksi missä hengität, rintarangassa vai läpi kehon. Rintarangassa tapahtuva hengitys on pinnallista ja lyhyttä ja silloin hengästyt helposti. Ylhäällä rintarangassa hengittäminen ei myöskään päästä painoasi kunnolla tippumaan alas hartioista, eli jäät helposti hieman irti hevosesta etkä näin ollen tunne niin tarkkaan hevosen liikkeitä. Pyri siis saamaan jokainen uloshengitys kulkemaan alaspäin läpi kehon niin, että todella tunnet samalla kuinka paino valuu hartioista alaspäin. Voit hyvin kuvitella, että alhaalla ristiselässäsi juuri häntäluun yläpuolella olisi reikä, jota kautta puhallat ilman hitaasti jokaisella uloshengityksellä ulos.

Kun tunnet, että pystyt hengittämään ulos alaselän/lantion kautta niin tunnet samalla myös kuinka painosi valuu hartioista alas kohti istuinluitasi ja istuntasi tulee lähemmäksi hevosta. Tunnet paremmin hevosen selän liikkeet ja voit myös helpommin ennakoida hevosen liikkeitä ja vältät tilanteita, joissa hevonen meni toiseen suuntaan ja sinä menitkin eri suuntaan. 

Jos ilman jalustimia ratsastaminen jännittää, opettele ensin oikeanlaista hengitystä. Pian huomaat, että sinulla onkin jo paljon varmempi olo hevosen selässä, kun istut niin paljon lähempänä hevosta.  

2. Tarkista löydätkö lantionpohjalihakset

Hengitysharjoituksen jatkeeksi on hyvä kokeilla missä kunnossa syvät vatsalihaksesi ovat, koska niitä tarvitset hyvään perusistuntaan. Kokeile tehdä ensin tämä harjoitus hevosen seistessä paikallaan, koska tähän tarvitset kaiken keskittymisen.

Laske ensin jalustimet irti jaloista ja voit hyvin pyytää jonkun avuksi pitämään hevosestasi kiinni, niin että voit keskittyä täysin harjoitukseen eikä sinun tarvitse miettiä lähteekö hevosesi liikkeelle samalla. Koita hakea hyvä ryhti ylävartaloon niin että istut suoraan istuinluidesi yläpuolella ja niin että hengitys kulkee alas ristiselkään asti. Voit hyvin pyytää avustajaasi kertomaan samalla että istutko suorassa vai nojaatko kenties liikaa taakse. Jos sinulla on peilit joista voit tarkistaa istunnan suoruuden niin tarkista sieltä ettet nojaa taakse. Jos sinulla ei ole peilejä, kokeile nojata kerran hieman enemmän eteenpäin kohti hevosen kaulaa säilyttäen ylävartalo samalla suorana ja kokeile mistä löytyy se kohta jolloin hengityksesi kulkee parhaiten alas istuinluitasi kohden.

Seuraavaksi uloshengityksen aikana laihista alavatsaa häpyluun seudulta sisään ja nosta samaan aikaan rauhallisesti molempia jalkoja reisistä hieman ylös ja laske sitten rauhassa alas. Tässä riittää että nostat ihan vain muutaman millimetrinkin jalkoja niin että tunnet vain kuinka alavatsalihakset jännittyväy ja kuinka jalkojen paino kohoaa hieman irti satulasta. Tunnet samalla kuinka paino tulee tänä aikana pelkästään istuinluiden päälle. Nyt on erityisen tärkeää että keski- ja ylävartalon asento säilyy täysin liikkumatta, eli ettei ylävartalosi horjahda millimetriäkään taaksepäin, koska siinä tapauksessa teet vahingossa liikkeen selkälihaksillasi alavatsalihasten sijaan. Tärkeää on myös, ettei vatsa ja pallean seutu pullahda eteenpäin, koska tarkoitus ei ole nyt käyttää vain isoja pinnallisempia vatsalihaksia vaan nimenomaan niitä syviä alavatsan lihaksia. Voit tässä kohtaa hyvin taas kokeilla nojata hieman ylävartaloasi eteenpäin samalla kuin hengität ulos ja nostat jalkoja, jolloin sinun on helpompi saada liike kohdistumaan alavatsalihaksiin eikä selkälihaksiin.

Toista harjoitusta hyvin rauhalliseen tahtiin muutaman kerran ja pidä tauko. Muista että tämä on paljon vaikeampi harjoitus kun miltä se voi yksinkertaisuudessaan vaikuttaa! Muista huolellinen uloshengitys aina samaan aikaan! Kun saat varman tunteen siitä, että olet löytänyt oikeat lihakset, voit kokeilla samaa harjoitusta yhtä rauhallisesti käynnissä.

Tuntuuko, että on vaikea pitää keski- ja ylävartalo paikallaan kun teet tätä harjoitusta? Tai tuntuuko, että on vaikea pystyä hengittämään samaan aikaan? Silloin voi olla hyvä että aloitat istunnan parantamisen harjoittamalla syviä vatsalihaksiasi ensin ilman hevosta jumppamatolla tai esimerkiksi jumppapallon avulla ja sitten vaan kokeilemaan uudestaan samaa hevosen selässä.

3. Kädet

Kädet ovat hyvin tärkeä osa istuntaa, koska käsistä ratsastajalla on suora yhteys hevosen herkkään suuhun. Lisäksi ratsastajan käsien hallinta vaikuttaa myös hyvin paljon muun istunnan tasaisuuteen. Kun kädet ovat hyvin, on muukin istunta tasaisempi. Päinvastoin, jos ratsastajan kädet heiluvat paljon, on ratsastajan huomattavasti vaikeampaa säilyttää tasapainoa muussakaan istunnassa saati koordinoida, mitä muilla ruuminosillaan tekee samaan aikaan.

Aloita laittamalla nyrkit pystyyn niin, että peukalo on päällimmäisenä ja sulkee ohjan nyrkin sisään. Sen jälkeen laita kädet vierekkäin niin, että käsien välissä on suunnilleen yksi tai kaksi nyrkin mittaa. 

Työnnä nyt molempia nyrkkejä hieman eteenpäin kohti hevosen suuta, niin että kädet ovat selvästi satulan edessä ja tunnet silti vielä kevyesti hevosen suun ohjissa. Säädä myös ehdottomasti ohjien pituus niin, että kätesi ovat oikeassa paikassa riittävän edessä. Yleisin ongelma ratsastajalla on, että vedetään kädet taakse lähemmäs itseä ja sen vuoksi neuvon enemmin kiinnittämään huomiota siihen, että kädet ovat riittävän edessä. Kokeile lähteä käyntiin ja säilyttää käsissä koko ajan tämä tunne, että ne kevyesti myötäävät kohti hevosen suuta. Tässä kohtaa voit taas tarkistaa samalla hengityksesi ja ajatella että hengität aina myös käsiesi kautta ulos, jolloin kätesi myötäävät luonnollisemmin mukaan hevosen liikkeeseen. Hyvin yleinen ongelma ratsastajilla on se, etteivät ratsastajan kädet myötää täysin samassa tahdissa mukaan liikkeeseen, jolloin myös tuntumaa on vaikea säilyttää pehmeänä ja tasaisena. Tällöin ongelmana on usein hengitys.

Mitä jos kädet aina ajautuvat levälleen?

Jos sinun on vaikea pitää käsiä lähekkäin niin voit tehdä ohjista sillan käsien väliin. Tämä auttaa hyvin rauhoittamaan kädet ja keskittymään enemmän istunnalla ja pohkeella ratsastamiseen.  

Mitä jos toinen käsi on aina ylempänä kuin toinen? 

Saat kädet pysymään samassa tasossa helposti laittamalla raipan peukoloiden alle. Näin nyrkit pysyvät samalla myös pystyssä. Kokeile myödätä käsillä työntäen raippaa kohti hevosen kaulaa. Saat hyvin tunteen, että myötäät samaan aikaan ja saman verran molemmilla käsillä eikä kädet leviä liikaa myödätessä.

Mitä jos kädet nousevat pidättäessä ylös?

Voit laittaa satulaan kiinni "kauhukahvan", joka auttaa sinua pidättäessä pitämään kädet paremmin alhaalla ja käyttämään enemmän istuntaa käsien sijaan. Kauhukahvoja/satulan kantohihnoja löytyy hyvin varustetuista ratsastustarvikeliikkeistä. Kannattaa ostaa nahkainen kestävä hihna, ei muovikiinnikkeillä varustettua. Voit myös käyttää esimerkiksi suitsien alaturpahihnaa, jos sinulla on riittävän pitkä sellainen ylimääräisenä. 

Pidättäessä hevosta, ota pikkusormilla kevyesti kiinni kauhakahvasta, jotta muistat pitää kädet alhaalla. Näin pääset myös paremmin istumaan alas pidätteessä kun kädet ja hartiat eivät nouse ylös. Kauhukahvaa voi myös käyttää apuna, kun harjoittelet istumaan syvemmälle alas satulaan, mutta siitä lisää myöhemmin.

Kun kädet ovat muuten järjestyksessä, tsekkaa vielä että joka kerta kun hengität ulos, kädet rentoutuvat alas ja myötäävät hieman eteen, ja hevosesi kiittää sinua!

ITSEENI VOIN AINA VAIKUTTAA

Jostain syystä hevoset ja ratsastaminen olivat minulle vain "se juttu" 11-vuotiaana kun sain aloittaa ratsastuksen. Ratsastin ensimmäiset irtotuntini Kirkkonummella ensin Wiknerin tallilla, josta jatkoin sitten ratsastusta säännöllisesti Susanne Hildénin tallilla. Sussin tallilla ratsastimme ja käsittelimme poneja hyvin monipuolisesti. Suurin osa ajasta taidettiin mennä ilman satulaa ja hackamoreilla. Tähän aikaan ilmoitin jo äidilleni, että tähtään olympialaisiin. Siirryin pikkuhiljaa ratsastuskouluun Espoon Tallille ja ratsastin siellä 18-vuotiaaksi asti. 18-vuotiaana kilpailin viimeisen kerran ratsastuskouluoppilaiden mestaruuksissa junioriluokassa helppo B-tasolla. Iso kiitos silloiselle ratsastuksenopettajallemme Ulla Beckerille, jonka ansiosta saimme hienon mahdollisuuden kilpailla ratsastuskouluhevosilla myös tallimme ulkopuolisissa kilpailuissa!

Ensimmäiset ratsastuskertani Wiknerin tallilla Mosse-ponilla

Sussin Tallin jouluratsastus Grålle-ponin kanssa

Espoon Tallin tuntihevonen Chaber eli "Samppa"

Olin tähän asti jo useamman vuoden ajan ratsastanut aina kaikilla mahdollisilla hevosilla, joilla vain sain ratsastaa, koska tiesin sen tosiasian että ratsastamaan voi oppia vain ratsastamalla. Kyllähän sitä välillä haikeana katseli kun joillain onnekkailla oli omat ponit tai jotkut jopa ratsastivat kansallisissa kilpailuissa poni- ja junioriluokissa. Silti olin jo tuolloin tosi onnekas kun sain ylipäätään ratsastaa. Kun olin 18-vuotias vanhempani heltyivät ostamaan meille puoliksi siskoni kanssa iäkkäämmän oppimestarihevosen. Ja toivoni kohti olympialaisia heräsi taas vaikka tunnelin päässä ei vielä paljoa valoa näkynytkään.

Tiedostin hyvin jo silloin 18-vuotiaana, että tavoitteeni ratsastaa olympialaisissa on hyvin kaukainen, eikä oikeastaan lainkaan realistinen. Mutta ongelmani on aina ollut, että olen kova unelmoimaan ja kova uskomaan unelmiin. Koska vanhempani eivät ole olleet missään vaiheessa aktiivisesti mukanani talleilla tai kisoissa, olen alusta asti oppinut, että edistyminen on minusta itsestä kiinni. 

Kärsivällisyys ei ole ikinä ollut parhaimpia puoliani, joten mietin monesti keinoja miten voisin edistyä asiassani mahdollisimman nopeasti, koska koin olevani jäljessä muista ikäisistäni ratsastajista. Välillä olenkin tehnyt asioita, joille olen saanut nauraa hyvin nyt jälkikäteen. Kun en saanut millään valmennustunnilla korjattua toista hartiaani taakse, yritin pitkän aikaa nukkua aina niin että nukuin pitäen toista olkapäätä takana. Tällä ei kuitenkaan tainnut olla suurta vaikutusta hartioideni suoruuteen. Monet kerrat olen mielikuvaratsastanut illalla toivoen, että mielikuvaratsastus jatkuisi unessa, jolloin voisin unissanikin opetella lisää. Tiedän, tämä kuulostaa joidenkin mielestä jo hieman fanaattiselta, mutta tämä on itseasiassa monesti jopa toteutunut!

Aina ei voi itse vaikuttaa siihen, millaiset resurssit milloinkin on. Oma periaatteeni on, että pyrin muuttamaan ja kehittämään itseäni, koska itseeni voin aina vaikuttaa oli muut resurssit sillä hetkellä mitkä hyvänsä.

Ensimmäinen oma hevosemme Staerebogårds Vendy