KAUDEN VIIMEISET KILPAILUT VAIHTUIVAT LEPÄÄMISEEN

Niin siinä kävi, että tämän viikonlopun kilpailut, jotka olisivat samalla olleet kauden viimeiset kilpailut ST Armelon kanssa, vaihtuivat itseni kohdalla lepäämiseen. Otin torstaina iltapäivällä toisen koronarokotukseni ja perjantaina oireet alkoivat. Ehdin ratsastaa perjantaina kaksi hevosta aamulla normaalisti, mutta kolmannen kohdalla huomasin jo, että pelkkä satulavyön kiristäminen tuntui raskaalta. Ratsastaessani aloin huomata etten oikein jaksa keskittyä yksityiskohtiin ja kehoni alkoi tuntua todella hitaalta. Ratsastin hevosen vain kevyesti ja annoin sen sitten hevosenhoitajallemme Ellidalle, joka lähti sen kanssa vielä laukkabaanalle kävelemään. Tämän jälkeen oloni meni nopeasti niin huonoksi, että jouduin jättämään työt siltä päivältä ja menemään sisälle lepäämään. Kuume, päänsärky, huimaaminen ja kova väsymys. Siinä kunnossa ei tehdä reaktiivisten hevosten kanssa töitä.

Sukkis näyttää esimerkkiä kuinka on hyvä levätä.

Vitamiineja, vitamiineja... 💪

Eilen lauantaina oloni oli hieman parempi. Ei enää tuntunut niin kuumeiselta, mutta edelleen oli päänsärkyä ja melko hutera ja hidas olo päässä. Keho tuntui vielä todella voimattomalta. Hevosen selkään ei ollut siis vielä asiaa. Jätimme Armelon mahdollisen ratsastuksen iltapäivään, jotta voisin vielä katsoa olisiko oloni parantunut niin, että pystyisin ratsastamaan ja voisimme vielä pysyä suunnitelmassa lähteä sunnuntaina kisoihin. Heikko olo ja huimaaminen jatkuivat kuitenkin koko lauantain, joten minun oli pakko todeta, etten olekaan superihminen vaan joudun tosiaan perumaan osallistumiseni. Todella harmi! En silti halunnut päättää tätä muuten hyvin mennyttä kilpailukautta siihen, että kilpailisin puolikuntoisena. 

Kilpailuihin kannattaa mennä hyvin valmistautuneena. Ikinä ei kannata olettaa, että jos itse on hieman väsynyt tai puolikuntoinen niin hevonen hoitaisi homman radalla yksin. Ei kannata myöskään vähätellä sitä kuinka hyvässä kunnossa ratsastajan tulee olla, jotta suoritus voi olla hyvä. Ratsastajan tulee olla vähintään yhtä hyvässä kunnossa, mieluiten vähän paremmassa kunnossa kuin hevonen.

Keskiviikkona suurin osa tallimme hevosista irtohyppäsi. Kuvassa Armelon tyylinäyte 😀

Joskus täytyy luopua jostain pienemmästä asiasta ja antaa itselle aikaa, jotta voi taas jatkaa kohti isompaa tavoitetta. Näiden viimeisten kilpailujen peruuntuminen ei ollut meille onneksi iso asia. Olen ollut hyvin tyytyväinen tähän kilpailukauteen ja Armelon kanssa harjoittelemme kotona jo hyvää vauhtia vaativa A tason tehtäviä. Tavoitteena on aloittaa vaativa A-luokissa jopa jo alkukaudesta ensi vuonna. Kovasti syyhyttäisi jo lähteä treenaamaan ensi kauden tavoitteita varten etenkin kun mieli on tänään jo huomattavasti pirteämpi kuin eilen! Päätin kuitenkin jättää tänään lenkin väliin ja panostaa nyt puhtaasti lepoon ja palutumiseen, jotta voisin huomenna taas ratsastaa normaalisti. Peukut pystyyn, että huomenaamuna olo olisi normaali!

OPI TUNTEMAAN: Peilit vai ei?

Tarvitseeko kouluratsastaja peilit

Hyvä ratsastus on tunnetta hevoseen. Tuntemaan voit oppia tuntemalla, et katsomalla. Tarvitseeko oikean tunteen löytämiseen silti myös kuvan peilistä?

Olen ratsastanut nyt kahdeksan ja puoli vuotta kokonaan ilman peilejä maneesissa tai kentällä. Muuttaessani Ruotsiin minulla oli hevoset ensin tallilla, jossa ei ollut lainkaan peilejä. Olin ennen Ruotsiin muuttoani Suomessa tottunut ratsastamaan ainakin jollain asteella myös käyttäen peilejä ja koinkin peilien puuttumisen alkuun isoksi miinukseksi. Ajan kuluessa kuitenkin totuin ratsastamaan ilman peilejä. Tuohon aikaan en ollut vielä löytänyt Ruotsissa valmentajaa, jonka kanssa voisin viikoittain valmentautua ja välillä tulikin hieman epävarma tunne ratsastaessa, jolloin olisi tehnyt mieli katsoa tilannetta peilistä.

Ostimme mieheni kanssa Enegården-tilan syksyllä 2015. Tilalla tehtiin ensin iso remontti tallirakennukseen ja rakennettiin ulkokenttä, jotta voisin ratsastaa valmennushevoset kotona. Kenttää suunnitellessani en vielä tiennyt tuleeko meillä olemaan maneesia. Aika saisi sitten näyttää olisiko siihen taloudellisesti mahdollisuutta ja olisiko sille riittävän iso tarve. Skånessa on kuitenkin melko leudot talvet. Otinkin selvää ulkokentälle tarkotetuista peileistä ja mietin, että jotkut peilit olisivat kyllä hyvät kun ratsastan sen verran paljon myös yksin ilman valmentajaa. 

Kenttä ensimmäisenä vuonna

Ratsastaminen vuoden ympäri ulkokentällä milloin millaisessakin kelissä teki minusta ratsastajana paljon rempseämmän. En säikähtänyt itse enää jokaista pientä tuulenpuuskaa tai puskissa juoksevia koiria ja kissoja. Huomasin myös etteivät hevosetkaan olleet niin säikkyjä kun itse en ollut niin säikky. Maneesissa ratsastaminen on toki sateella mukavaa, mutta liika maneesissa ratsastaminen tekee mielestäni näin taaksepäin katsoessa ratsastajasta rajoittuneen. 

Välillä on tullut ratsastettua pellollakin 😀

Skånessa sataa ja tuulee paljon talvisin ja lopulta päädyin kuitenkin siihen, että maneesi olisi tarpeellinen, jotta voin ratsastaa hevoset huolella ja pystyn muun muassa näyttämään myyntihevosia asiakkaille talvellakin säästä riippumatta.

Keväällä 2019 Enegårdeniin rakennettiin maneesi. Jälleen kerran maneesia suunnitellessani mietin millaiset peilit maneesiimme mahdollisesti tulisi. Vai tulisiko peilejä lainkaan? Tässä vaiheessa olin ratsastanut jo kuusi vuotta ilman peilejä ja minun oli pakko myöntää itselleni, että mielestäni olin oppinut tänä aikana ratsastuksesta paljon enemmän kuin koskaan aiemmin. Ja siitä oli ollut hyötyä, koska valmennukseen tulevat hevoset eivät aina ole niitä tavallisia kilttejä hevosia, vaan aika usein herkkiä ja hieman erikoisia hevosia, joiden kanssa ratsastajan tarkka tunne ja tasapainoinen istunta ovat hyvin tärkeitä. Toisaalta olin aina unelmissani nähnyt oman hienon maneesin, jossa on koko lyhyt sivu peiliä. Onhan niin kaikilla muillakin hienoilla kouluratsastustalleilla. Pohdin, että peileille saattaisi olla tarvetta esimerkiksi tilanteessa kun opetan nuorelle hevoselle laukanvaihtoja. Näkisin peilistä ovatko vaihdot puhtaita vai ei ja voisin kiittää hevosta heti oikeasta suorituksesta tai vastaavasti tehdä vaihdon uudestaan mikäli se ei onnistunut. 

Olin maneesin rakennustöiden ajan Saksassa hevosten kanssa ja valmentauduin Jenny Erikssonin kanssa. Kerroin hänelle pohtivani sitä, haluanko lainkaan peilejä maneesiini. Sanoin, että pelkään menettäväni sen tarkan tunteen hevosiin, jonka olin viime vuosina oppinut, jos alan ratsastamaan taas peilien kanssa. Yksi ajatus oli, että voisin ratsastaa peilien kanssa joka toinen viikko ja joka toiseksi viikoksi peittää ne verholla. Jäin miettimään asiaa ja ajattelin, että aika näyttää varmasti.

Nyt kaksi ja puoli vuotta maneesimme valmistumisesta meillä ei edelleenkään ole peilejä. En usko, että meille tulee peilejä. 

Valmentaja on ratsastajan peili

Talvella 2014 olin ollut Saksassa pari kuukautta valmentautumassa Conrad Schumacherin luona. Schumacher on tänä päivänä jo melko iäkäs mies, jolla on äärimmäisen rauhallinen ja pedantti valmennustyyli. Hän opettaa ratsastajaa, ei hevosta. Hän opettaa ratsastajaa nimenomaan tuntemaan ja voin sanoa, että hänen luonaan opin ensimmäistä kertaa miltä tuntuu kun hevonen on peräänannossa, oikealla tavalla koottu ja tasapainossa. Iso kiitos siitä herra Conrad Schumacherille! Hän teki ison muutoksen perusratsastukseeni ja kykyyni tuntea hevosta. Ja sen myötä ymmärsinkin, että kun puolipidäte on läpi ja hevonen on oikealla tavalla koottu ei vaikeampienkaan liikkeiden opettaminen hevoselle tunnu enää lainkaan vaikealta. Oikeastaan vain menet ja teet ja huomaat, että asiat onnistuvat kuin itsestään ilman sen suurempaa ajattelua! Schumacher valmensi minua aikaisin joka aamu, kun maneesissa oli rauhallista. Valmennustunnilla tehtiin äärimmäisen tarkkoja harjoituksia, joissa keskittyminen ei saanut herpaantua hetkeksikään. Kaikesta ylimääräisestä tekemisestä tai heilumisesta tuli kyllä kovaan ääneen heti noottia saksaksi ja sättiminen oli nimenomaan kohdistettu minulle, ei hevoselle. Kun joku asia onnistui tarkan työskentelyn päätteeksi hienosti, kehuin tietenkin heti nöyränä ratsastajana ensimmäiseksi hevostani ja silloin Schumacher saattoi huutaa, että ”mitä sinä sitä hevosta nyt vain kiität! Sinähän sen teit!”. Eli kyllä hyvä ratsastaja saa kiittää myös itseään😉

 

Hyvä valmentaja toimii ratsastajan peilinä niin, ettei ratsastajan tarvitse katkaista keskittymistään vilkaistakseen peiliin. Hyvä valmentaja on intensiivisesti mukana ratsastajan työskentelyssä. Tällä en tarkoita sitä, että valmentajan pitäisi jatkuvasti sanoa jotain ratsastajalle vaan sitä, että valmentaja seuraa valmennettavaa intensiivisesti ja on näin myös ”tilanteen tasalla”. Näin valmentaja voi antaa ratsastajalle yhtä lailla pieniä ohjeita oikealla hetkellä kuten ratsastajankin tulisi kyetä antamaan hevoselleen. Tästä johtuen en itse ikinä valmenna kahta oppilasta samalla valmennustunnilla. Koen, että voin opettaa ratsastajalle paremmin oikeanlaista ratsastamista ainoastaan mikäli voin keskittyä vain tähän yhteen ratsastajaan. 

Katsomalla voi oppia

Ratsastajalla täytyy tietenkin olla käsitys siitä, mitä ratsastuksessaan hakee. Mikä on hyvä ratsastajan istunta, mikä on optimaalinen tapa hevoselle liikkua ja miten eri liikkeet tulisi suorittaa oikeaoppisesti. Täytyy olla perehtynyt peruskirjallisuuteen ja ymmärtää teoria ja täytyy olla jotain kokemusta siitä, miltä asiat näyttävät livenä kun ne tekee oikein. 

Katsoessa hyvää ratsastusta voi luoda itselle mielikuvia siitä, miltä ratsastus tuntuu ja näitä mielikuvia voi siirtää sitten omaan ratsastukseen. Katsomalla voikin mielestäni oppia todella paljon. Kannattaa käydä katsomassa valmennuksia ja kilpailuja, joissa on mahdollista nähdä hyvää ratsastusta. Tai jos lähelläsi on hyvän ratsastajan valmennustalli niin aina kannattaa käyttää tunteja istuen maneesissa tai kentän laidalla katsomassa ratsastamista mikäli se käy valmentajalle. Kilpailuissa antoisinta on seisoa verryttelyalueen laidalla ja katsoa erilaisia tapoja ratsastaa. Vaikka kyseessä olisikin rautaisen tason ammattilaiset, ei kaikesta ratsastamisesta tarvitse tykätä. Omassa hiljaisuudessa kannattaa keskittyä katsomaan enemmän niitä, joiden ratsastus on laadukkainta.

Kun katsot, keskity katsomiseen ja kun ratsastat, keskity tuntemiseen.

Ratsastajan aivot ovat ratsastajan takapuolessa

Aina ei ole valmentajaa paikalla. Silloin ratsastajan on kyettävä tuntemaan yksin ja valmentajalta saadut opit tulevat erityisen tärkeiksi. Mitä kokemattomampi ratsastaja on, sitä parempi olisi, että valmentaja olisi paikalla mahdollisimman usein. Omaan tunteeseen kannattaa luottaa. Kun luotat omaan tunteeseen, pysyt rauhallisena, suunnitelmallisena ja selkeänä hevosellesi. Joskus saattaa toki käydä niin, että huomaa tunteneensa väärin, mutta siitä ei kannata lannistua, vaan kannattaa edelleen uskoa omaan tunteeseen, koska siten oma tunne voi myös kehittyä paremmaksi. Ratsastaja, joka ei luota omaan tunteeseen, on usein epävarma ja antaa sekavia merkkejä hevoselle yrittäessään liikaa ja ”vähän kaikkea”. Jos huomaat, että ratsastuksesi on juuri tässä mielessä hieman "kaoottista", sinun kannattaa ensi kädessä panostaa siihen, että pääset enemmän valmennukseen ja saat apua tuntea paremmin mitä teet. 

Kun katsot peiliin, aivot keskittyvät siihen mitä silmäsi näkevät, eivät siihen mitä takapuolesi tuntee. Tykkään itse tunteesta, että voin olla kuin kuplassa hevosen kanssa. Tuntea hevosen tarkkaan ja tuntea tarkkaan milloin annan minkäkin pienen merkin hevoselle. Ikäänkuin käydä jatkuvaa pientä keskustelua hevosen kanssa. Haluan ratsastaa niin pienillä avuilla kuin mahdollista ja se vaatii, että minulla on hevosen täysi fokus, mutta ennen kaikkea se vaatii että annan täyden keskittymiseni hevoselle. Vain silloin voin tuntea sekuntin tarkkuudella koska minun täytyy tehdä mitäkin ja silloin olen jatkuvasti ”tilanteen tasalla”, samassa hetkessä hevosen kanssa. 

Hyvä ratsastus vaatii ratsastajalta hyvää keskittymiskykyä ja tarkkuutta. Minullekin on moni valmentaja tokaissut, että ”älä mieti niin paljon vaan ratsasta”. Analysoida saa ja pitää, se ei ole kiellettyä. MUTTA, ratsastajan täytyy voida siirtää keskustietokone eli aivot päästä takapuoleen. Ajattele, analysoi, mutta tee se takapuolellasi! Jos katsot jatkuvasti peileihin ratsastaessasi, et ehdi analysoida sekä päässä että takapuolessa ennen kuin askeleet ovat menneet jo ajat sitten ohi. Helpompi on, kun pidät täyden fokuksen siitä mitä takapuoli sinulle kertoo ja toimit sen perusteella. Silloin se pienikin aikaviive jää ratsastuksestasi pois, joka tulee kun katsot peiliin ja mietit mitä sieltä näit. Kokeilepa tätä! Pystytkö ajattelemaan takapuolellasi? Saattaa kuullostaa huvittavalta, mutta saattaa antaa Ahaa-elämyksen 😉

NÄETKÖ VAHVUUDET VAI HEIKKOUDET?

Rakastan tehokkuutta ja olen luonteeltani ihminen, joka tekee aina vähintään kahta asiaa samaan aikaan. Joskus saan hieman kritisoivaa palautetta ympärillä olevilta ihmisiltä siitä, että teen aina niin paljon ja moni on ilmaissut huolensa siitä osaanko koskaan rauhoittua. Olenkin ollut pitkään epävarma siitä, onko väärin tai ehkä epänormaalia että olen aina niin paljon menossa ja pitäisikö minun yrittää opettaa itseäni rauhallisemmaksi. 

Nyt myöhemmällä iällä ja viisaampana olen todennut että se on itseasiassa superhyvä juttu, että tykkää tehdä paljon. Tälläkin hetkellä tässä koneella istuessani ja kirjoittaessani kuuntelen samalla kuulokkeilla musiikkia. Kokonaisuus pitää vain jäsentää niin, ettei homma karkaa käsistä sekamelskan puolelle vaan keskittyminen pysyy olennaisessa. Ei ole paha vaikka tekeekin montaa asiaa samaan aikaan eikä viihdy niin pitkään paikallaan kuin joku toinen. Näen sen positiivisena asiana ja omana luonteenani. En silti oleta että muut olisivat halukkaita elämään samaan tyyliin. Jokaisella meillä on oma rytmimme ja omat prioriteettimme elämässä ja sen ymmärtäminen on tärkeää. 

Omasta itsestä saa ehdottomasti parhaat puolet esiin, kun koittaa nähdä niissä huonoissakin puolissa jotain hyvää ja arvostaa sitä, ettei ole kaikissa asioissa samanlainen kuin muut. Kun näet itse omat vahvuutesi, ne loistaa sinusta myös ulospäin. Omien vahvuuksien selkeä tiedostaminen ja niiden johdonmukainen kehittäminen ei ole ylpeilyä vaan se on vahvuutta.

Hevosten kanssa työskennellessä pätee sama. Täytyy osata nähdä eri hevoset yksilöinä. Kaikilla hevosilla on oma luonteensa ja oma historiansa, joka vaikuttaa paljon siihen miten ne käyttäytyvät. Se, että hevosia on erilaisia, täytyy kokea rikkautena eikä yrittää saada kaikkia hevosia sopimaan samaan muottiin. Jokainen hevonen on oma persoonansa, aivan kuten ihmiset ja mielenkiintoista on, että miten tulla toimeen ja johtaa näitä erilaisia persoonia. Mielestäni ensimmäinen asia on, että löydät jokaisesta yksilöstä ne hyvät puolet ja vahvuudet. Kun osaat nähdä vahvuudet, näet myös mahdollisuudet. Joskus ongelmatilanteessa hyvät puolet saattavat vaikuttaa pieniltä verraten huonoihin puoliin, mutta silloinkin hyvien puolien näkeminen auttaa pääsemään eteenpäin ongelmatilanteesta. Hevosethan eivät halua tietoisesti olla hankalia ja meidän tehtävä on vain näyttää kuinka yhteistyö voi olla kivaa.

Kun viikonloppuna on tullut kisamenestystä, meillä on tapana mennä aina maanantaina laukkabaanalle "kunniakierrokselle" ruusuke suitsissa. Samalla tulee totutettua hevosta suitsissa hulmuavaan ruusukkeeseen, kun täällä Ruotsissa ei useimmiten ole palkintojenjakoa hevosten kanssa. Ja hienoa hevosta voi vielä kerran juhlia! Hevoset tykkäävät kannustamisesta ihan kuten mekin 😀

Helposti sorrumme siihen, että mietimme vain omia heikkouksiamme, kun mietimme mitä meidän pitäisi ja mitä me voisimme kehittää itsessämme. Kehitystä ei kannata lähteä hakemaan miettimällä omia heikkooksia vaan enemmin vahvuuksia. Niitä ominaisuuksia ja piirteitä kehittämällä, joissa olet hyvä ja jotka tiedostat vahvuudeksesi, saat usein nopeammin edistystä ja positiivista palautetta. Se antaa sinulle sitten energiaa pusertaa samalla hieman niiden heikompienkin puolien eteen, jolloin sekään ei tunnu niin isolta urakalta. Tämä on hyvä muistaa myös istuessasi hevosen selässä. 

Me ratsastajat annamme paljon tiedostamattomia merkkejä hevoselle ja hevonen aistii ratsastajasta hyvin helposti positiivisuuden tai negatiivisuuden. Näetkö hevosen hyvät puolet? Oletko ratsastaessasi hevosesi puolella, samassa joukkueessa, kannustamassa hevosta tulemaan paremmaksi siinä mitä pyydät siltä? Vai näetkö hevosesi puutteellisena ja hankalana? Tunnetko ongelmatilanteissa, että itse osaat, mutta hevonen ei vain ymmärrä tai viitsi? Kun harjoittelet jotain uutta asiaa, uskotko että hevosesi pystyy tekemään sen vai oletko lähtökohtaisesti skeptinen hevosesi kykyjen suhteen? Takaan sen, että hevoset tuntevat eron positiivisen ja negatiivisen ratsastajan välillä ja takaan myös, että positiivinen ratsastaja saa aikaan huiman paljon enemmän edistystä. Jos hevonen saa valita, se valitsee itselleen varmasti positiivisen ja kannustavan ratsastajan, joka näkee hevosensa vahvuudet. Joukkueenjohtajan.

Miten löytää oikea suunta kehittymiselle?

Mieti, mitkä ovat hevosesi vahvuudet ja positiiviset puolet. Mitkä harjoitukset tuntuvat helpoilta? Kokeile aloittaa helpoista harjoituksista ja lisää sitten niihin sopivasti pientä haastetta, joka vie kehitystä eteenpäin ja pitää hevosen kiinnostuneena. Jätä heikkouksien harjoittaminen hetkeksi taka-alalle ja katso kuukauden päästä tilannetta uudestaan. Saatat huomata, että ne heikkoudet ovat kehittyneet siinä samalla ihan huomaamatta 😉

Tee vielä sama koskien itseäsi. Mieti, mitkä ovat vahvuuksiasi. Missä jutuissa olet itseasiassa aika hyvä?Onko joitain muita asioita tai luonteenpiirteitä, joita et ehkä ole aiemmin ajatellut vahvuuksiksi, mutta jotka voisivat oikeastaan ollakin vahvuuksiasi? Löydä rohkeasti itsestäsi uusia vahvuuksia! Kokeile lähteä priorisoimaan näiden vahvuuksien kehittämistä ja unohda joksikin aikaa ne asiat, jotka tuntuvat aina tökkivän ja menevän hieman mönkään. 

Kaikkea ei tarvitse osata eikä pystyä tekemään, joten panosta täysillä siihen missä olet hyvä ja tuo hyvät puolesi esiin! Kun pystyt tekemään tämän ensin itsellesi, pystyt tekemään saman myös hevosellesi.

RATSASTAJAN OHEISHARJOITTELU: Vaihtoehto juoksemiselle - MBT kengät

Ratsastuksen oheisharjoittelu on tärkeää kaikille tavoitteellisille ratsastajille ja oheisharjoitteluun on monia eri tapoja ja lajeja. 

• Hyvä ratsastaminen edellyttää hyvää keskittymiskykyä. Kestävyyden kehittäminen on tärkeää, koska se pidentää myös sitä aikaa, jonka jaksat olla keskittyneenä hevosen selässä. 

• Vain suora ratsastaja voi tehdä hevosesta suoran. Kehon symmetrisyys on olennainen osa ratsastusta, koska haluammehan että hevosemmekin liikkuvat mahdollisimman suorana ja tasapainossa. 

• Tasapaino ja keskivartalon hallinta on tärkeää, jotta voimme kontrolloida apuja, joita annamme hevoselle sekä mukautua istunnalla hevosen liikkeisiin niin että hevosen on vaivaton liikkua allamme.

Oheisharjoittelu kannattaa olla sellaista, jota voit toteuttaa muun aikataulun puitteissa ja joka harjoittaa niitä ominaisuuksia joita tarvitset ratsastuksessa. Juokseminen ei aina ole mahdollista, mutta reipas kävely voi sen sijaan olla hyvinkin tehokas harjoittelutapa, etenkin jos kävelet MBT kengillä 😉! Ja kun kävelemään lähtee, niin tottakai se kannattaa tehdä parhaalla mahdollisella tavalla.

Mikä MBT kenkä?!?

MBTkengät.fi-sivustoa lainaten "MBT jalkineessa on ainutlaatuisesti pyöristetty pohja joka vähentää painetta selässä, lonkassa, polvessa ja nivelissä sekä parantaa ryhtiä ja vahvistaa lihaksistoa." 

MBT Classic Navy

MBT kengät ovat kengät, jotka pitäisi löytyä jokaisen ratsastajan varusteista. Kun laitat MBT kengät jalkaan niin seisot yhtäkkiä ihan itsestään juuri siinä oikeassa ryhdissä ja tasapainossa, jossa sinun kuuluukin olla. Ja seisot tasan! MBT kengät aktivoivat hyvin syviä lantionpohjalihaksia, niitä kuuluisia "ryhtilihaksia", jotka ovat meille ratsastajille tärkeitä. Syvät lantionpohjalihakset auttavat oikeanlaiseen istuntaan ja parempaan istunnalla vaikuttamiseen. 

Miksi MBT kenkä on juuri oikea ratsastajille?

MBT kenkä saa sinut hyvään ryhtiin sekä lantion tukevaksi ja oikeaan asentoon ylävartalon alle. Jos lonkankoukistajalihakset ovat kireät, voi lantiota olla vaikea saada oikeaan asentoon. MBT kenkien tuodessa sinulle ilmaiseksi hyvän ryhdin myös lonkankoukistajat venyvät sopivasti niin, että huomaat lantion olevan paremmassa asennossa jo valmiiksi kun istut satulaan. 

Hyvän ryhdin harjoittaminen vie aikaa, vaatii toistoja ja lihaskuntoa. Koska aika on rajallista ja hevosen hoitoon ja muihin tallihommiin menee myös aikaa, kannattaa miettiä voisitko "lyödä kaksi kärpästä samalla iskulla". Mitä jos kävelisitkin MBT kengillä työmatkoja tai tallimatkoja ja harjoittaisit omaa ryhtiä ja suoruutta jo ennen hevosen selkään istumista. Lupaan että ratsastus on kivempaa ja hyvän istunnan harjoittelu tehostuu hurjasti! Myös hevosesi kiittää!

Kokemuksia MBT kengistä

Olen kärsinyt nuorempana paljon selkä- ja niskavaivoista. Minulla oli aikoinaan välilevyn pullistuma kaularangassa, skolioosia selässä ja lantio vinossa, jonka vuoksi kävin vuoden ajan aktiivisesti OMT-fysioterapiassa. Olen ollut pienestä asti "suoruusfriikki" ja kunnianhimoisena ratsastajana myös tiedostanut kuinka ensiarvoisen tärkeää oman kehon suoruus on. Tanssin lapsena usean vuoden ajan klassista balettia, josta jäi myös mieleen hyvä ryhti. 

Fysioterapian myötä ymmärsin kuinka oikeastaan kaikki selkä- ja niskävaivat katosivat sillä, että löysin oikean ryhdin. Ja se oikeanlainen ryhti tulee vatsalihaksia ja syviä lantiopohjalikasia harjoittamalla. Taustastani johtuen olen myös ollut aina hyvin tarkka siitä millä satuloilla ratsastan, koska haluan säilyttää nimenomaan sen oikeaoppisen ryhdin. 

Joskus vanhat ongelmani kuitenkin kummittelevat ja saatan herätä niin että niska on todella jumissa. Tehokkain apu hartiajumiin on ollut se, että lähden reippaalle kävelylle MBT kengillä. Silloin löydän keskivartaloni taas oikeaan asentoon, saan painon jakaantumaan tasan jaloilleni ja kädet heilumaan vapaasti. Ja hups! Verenkierto lähti liikkeelle hartioissa, kroppa tuntuu taas suoralta ja hengitys kulkee alas lantioon asti, ihan kuten hevosen selässä istuessakin pitäisi kulkea!

MBT kengät ovat myös ehdoton lempparini pitkinä valmennuspäivinä. En tykkää istua tuolissa valmentaessani vaan tykkään aina seisoa kentällä lähempänä oppilasta. MBT kengillä seistessäni pidän automaattisesti hyvän asennon koko päivän, jolloin ristiselkä ei tunnu puutuneelta pitkänkään valmennuspäivän päätteeksi. Lisäksi saan pientä lihaskoordinaatiotreeniä itse siinä samalla kun valmennan muita 😉

Kun olen ollut Saksassa valmentautumassa hevosteni kanssa niin, etten ole ollut töissä samaan aikaan, on minulla ollut päivisin hyvin aikaa muulle harjoittelulle. Mukanani on ollut aina juoksulenkkarit ja MBT kengät. Tykkään käydä juoksemassa kauniissa maisemissa, mutta koska ratsastuksessa nilkan ja polven seudun lihakset eivät kehity niin vahvoiksi, voi liika juokseminen yhtäkkiseltään koitua ongelmaksi. Siihen olen huomannut MBT kengillä kävelyn olevan hyvä lisä. Silloin en rasita samalla tavalla niveliä ja saan silti tehokkaan treenin juuri oikeisiin lihaksiin. 

Last but not least - super vinkki oheisharjoitteluun!

Jo pelkästään reipas kävelylenkki MBT kengillä saa vatsalihakset ja pakaralihakset ilmoittamaan olemassaolostaan seuraavana päivänä. MBT kengillä kävely kannattaakin aloittaa maltillisesti, koska vaikka kyseessä on "vain" kävely, voi sen rasittavuus yllättää. 

Olin jo pidemmän aikaa miettinyt, että haluan kokeilla lisätä vielä jotain MBT kengillä kävelyyn. Mitä olisi MBT kengät ja kävelysauvat! Kävin hakemassa kaupasta kävelysauvat ja lähdin elämäni ensimmäiselle sauvakävelylenkille. Superhyvä kokonaisvaltainen treeni koko keholle. MBT kengillä saat tehokkaan treenin ryhtilihaksille ja jalkalihaksille ja sauvoilla lisäät vielä hieman tempoa, sykettä ja ylävartalon treeniä! Täydellinen combo! Eikä tarvitse edes juosta 😉😉

AIKA ALKAA TUUMASTA TOIMEEN ENSI VUOTTA VARTEN

Pikku hiljaa illat alkavat hämärtyä aikaisemmin ja talven harjoittelukausi häämöttää edessä. Nyt onkin hyvä aika vilkaista hieman taaksepäin miltä kulunut vuosi näyttää ja samalla tehdä rohkeasti jo suunnitelmia ensi vuodelle ja aloittaa toiminta niiden edistämiseksi. 

Kulunut vuosi

Tulin tähän vuoteen vailla tarkkoja kilpailusuunnitelmia, koska materiaalini kilpailtavien hevosten suhteen oli hyvin avoin. Jotain odotuksia minulla silti oli tälle vuodelle ja odotukseni ylittyivät selvästi! Oma hevoseni ST Armelo aloitti kilpailemisen toukukokuussa ja nousi heti raketin lailla 6-vuotiaiden hevosten luokkiin ja saavutti viimeisimmissä kilpailuissa jopa kvaalituloksen vaativa A tasolle. 

Yksi omista tavoitteistani tälle vuodelle oli hyvä omasta kunnosta huolehtiminen sekä nopeampi aika loppukesän puolimaratonissa. Pääsin todella hyvin tavoitteeseeni ja paransin puolimaratoniaikaa vuoden 2019 ajasta 1:55 tämän vuoden aikaan 1:46, eli yhteensä jopa yhdeksällä minuutilla! Olen hyvin huomannut samalla kuinka vahva yleiskunto vaikuttaa positiivisesti ratsastukseeni ja auttaa minua keskittymään paremmin. 

Paljon muitakin kivoja asioita on ehtinyt tapahtua tänä vuonna. Yksi niistä on ensimmäisten varsojen syntyminen täällä Enegården tilalla. Yksi tammavarsa ja yksi orivarsa. Varsomiset menivät helpommin kuin olisin ikinä uskaltanut toivoakaan ja varsat näyttävät oikein lupaavilta pieniltä kouluhevosilta 😍.

Tessa ja vastasyntynyt Diana

Diana ulkoilemassa ensimmäistä kertaa

Essi ja vastasyntynyt Morrison

Morrison ensimmäisiä kertoja ulkoilemassa

Aseta tavoitteita, jotka koskevat vain itseäsi, koska itseesi voit aina vaikuttaa

On hyvä olla useampia tavoitteita. Kun pääset etenemään kohti yhtä tavoitettasi, saat intoa ja voimia edetä myös kohti muita tavoitteitasi. Ratsastus voi olla välillä henkisesti raskas laji, koska niin paljon on kiinni siitä, pysyykö hevonen terveenä. Joskus hevonen loukkaantuu juuri kun olette hyvää vauhtia etenemässä kohti päämäärää. Kannattaakin olla joitain tavoitteita, jotka koskevat vain sinua itseäsi ja sinun kehitystäsi ratsastajana ilman hevosta. Jos hevonen loukkaantuu tai on muusta syystä hetken pois treenistä, voit jatkaa silti muiden tavoitteidesi kanssa ja ylläpitää siten omaa motivaatiotasi.

Viime syksy, talvi ja kevät olivat itselleni rankkaa aikaa töiden parissa. Vaikka ensin ajattelin, ettei koronaviruksen tuomat rajoitukset juurikaan vaikuta omaan elämääni, koska elän muutenkin melko eristyksissä täällä omalla tilalla, niin nyt taaksepäin katsoessani huomaan kuinka raskasta se aika silti on ollut. Ei kilpailuja tai muita hevostapahtumia, ei minilomia Saksaan kilpailuja katsomaan, ei vapaa-ajalla kaupungilla käyntiä tai muuta sellaista. Kulutin aikaa töitä tekemällä ja odottaen että elämä alkaisi palautua normaaliksi. Yritin käydä lenkillä aina kun vain aika ja energia riittivät, koska tiesin, että vaikka minulla olikin töistä hieman uupunut olo, osa siitä uupumuksesta oli henkistä. Henkinen uupumus paranee usein liikunnalla, jolloin saa taas energiaa nähdä eri tilanteissa asioiden valoisat puolet. 

Onneksi korona-aika alkaa hellittämään ja paluu normaaliarkeen on jo hyvässä vauhdissa! Nyt onkin hyvä aika alkaa myös tekemään suunnitelmia ensi vuodelle. Ratsastukseen ja fyysisen kunnon kehittämiseen liittyvät tavoitteet täytyy tehdä pitkäjänteisesti ja ajoissa, koska niin oman fyysisen kunnon kuin hevosenkin fyysisen kunnon kehittäminen vie aikaa eikä oikopolkuja ole. Kun valmistautumisen aloittaa ajoissa (melkeinpä eilen 😉), on paljon mukavampi harjoitella kun ei tarvitse harjoitella kiireellä. Kun aloitat konkreettisen harjoittelun ajoissa, tavoitteet eivät tunnu ylimitotetuilta vaan saavutettavissa olevilta. Siten myös oma olo rauhoittuu ja itsevarmuus kasvaa, joka luo taas puolestaan paremman perustan kehitykselle. Asioita, eli tässä tapauksessa toimintaa, ei siis kannata jättää viime tippaan!  

Mitä toiveita sinulla on ensi vuodelle ja missä kunnossa sinä haluat olla ensi keväänä? Jos tavoitteesi on parantua ratsastajana tai nousta korkeammalle tasolle kilpailuissa, mitä jos kokeilisitkin tehdä itsellesi kokonaisvaltaisen suunnitelman tästä hetkestä alkaen?

Porukassa harjoittelusta ponnua

Joskus pitkäjänteinen treenaaminen on helpompaa porukassa ja kutsunkin motivoituneet ratsastajat tänne meidän kivaan porukkaan Enegårdeniin harjoittelemaan talveksi oman hevosen kanssa 😀! Saat monipuolista valmennusta oman hevosen kanssa useampana päivänä viikossa, saat istuntaharjoitusta liinassa meidän hevosen kanssa, ja olet mukana meidän jengissä, josta saat inspiraatiota ja seuraa oheisliikuntaan. Tämä voi tehdä ison muutoksen lähtökohtiisi ensi kaudelle ja on hyvä mahdollisuus etenkin nuorille ratsastajille, jotka tähtäävät maajoukkueeseen. Majoituskin järjestyy, eli ei muuta kuin hevonen autoon ja tänne mukaan jengiin!

PUOLIMARATONILTA RATSASTUSKILPAILUIHIN

Niin mieletön viikonloppu takana, että on melkein vieläkin vaikea jäsentää kaikkea tekstiksi! Ennen kaikkea paljon iloista mieltä, innostusta ja adrenaliinia ja isoja onnistumisia. Paljon enempää ei voisi toivoa. Mutta usein minusta tuntuu, että kun heittäydyt asioihin mukaan rohkeasti ja uskot vahvasti siihen, että sinulle voi hyvinkin tapahtua kivoja asioita, niitä myös tapahtuu! Ei siis kannata nähdä niitä asioita liikaa jotka voi mennä pieleen ja joissa voit epäonnistua vaan kannattaa nähdä enemmin kaikkia niitä huikean hienoja juttuja, jotka voivat hyvin suurella todennäköisyydellä tapahtua juuri sinulle kun uskallat vain heittää itsesi peliin.

Kuluneena viikonloppuna ohjelmassa oli lauantaina Helsingborgin puolimaraton (21 km) ja sunnuntaina ratsastuskilpailut Armelon kanssa. Melko rohkea suunnitelma ja melkoinen viikonloppu oli edessä 😅.

Helsingborgin puolimaraton oli merkattu kalenteriin jo keväällä, toki vielä hieman varautuen, että tapahtuma saatettaisiin perua koronaviruksen vuoksi. Olen juossut Helsingborgissa puolimaratonin kaksi kertaa aiemminkin, vuosina 2018 ja 2019 ja voin sanoa jääneeni hieman koukkuun siihen fiilikseen ja adrenaliiniin, jonka tapahtumassa saa kokea. Kouluratsastuskilpailuissa tulee harvemmin koettua ihan tämän tasoista adrenaliiniryöppyä, joten omalle, melko aktiiviselle luonteelleni sopii erityisen hyvin tällainen juoksutapahtuma.

2018

Ensimmäisen kerran juoksin puolimaratonin vuonna 2018 aikaan 2:10. Juuri tuohon aikaan meillä oli paljon hevosia valmennuksessa ja ratsastin noin 10 hevosta päivässä. Varsinaisella juoksulenkillä olin sinä vuonna käynyt vain noin viisi kertaa. Tässä kuitenkin huomaa kuinka ratsastuskin kasvattaa kuntoa, mutta se tarkoittaa kuitenkin, että päivittäin täytyy ratsastaa jo useampi hevonen. Innostuin jo ensimmäisenä vuonna niin paljon tapahtuman ilmapiiristä ja kaikesta siitä kannustuksesta jota siellä saa, että halusin ehdottomasti osallistua seuraavana vuonna uudestaan. 

2019

Vuonna 2019 laitoin itseäni jo hieman enemmän likoon ja juoksin ajan 1:55. Sinä vuonna kävin myös hieman säännöllisemmin juoksemassa.

Vuonna 2020 tapahtuma oli luonnollisesti peruttu koronaviruksen vuoksi, mutta se antoikin sitten ihan mukavasti aikaa treenata tätä vuotta varten.

Valmistautuminen rankkaan viikonloppuun

Olen lenkkeillyt tasaiseen tahtiin pitkin kevättä ja kesää. Talvella juoksulenkit olivat hieman harvemmassa sään ollessa huono. En yleensä pakota itseäni lenkkeilemään vaan juoksen hyvällä fiiliksellä, koska juoksemisen pitää olla myös kivaa. Jos sää on huono tai tuntuu ettei juoksu vain jollain kertaa kulje, kävelen.

Juoksin kesällä pääsääntöisesti joko 8-11 km lenkkiä ja muutamia kertoja pidemmän 17,3km lenkin. Opettelin tuntemaan omia rajojani ja sitä kuinka kauan jaksaisin juosta lopuksi hieman kovemmalla sykkeellä. Kasvatin pikkuhiljaa tempoa lenkeilläni. En käytä lainkaan sykemittaria juostessani vaan panostan siihen, että opin tuntemaan oman kehoni ja omat rajani. Minulle juokseminen on "aikaa itselle" ja silloin en halua vilkuilla ranteessa olevaa kelloa. Viimeisen kerran juoksin täysillä viikkoa ennen puolimaratonia. Jokaisen juoksulenkin jälkeen teen aina kokorataleikkaa askelkyykkyjä (90-100 kpl) ruohokenttämme läpi, joka on hyvää voimatreeniä jaloille ja siihen lisäksi perusjumpan, johon kuuluu perusteellinen vatsalihastreeni ja muuta jumppaa.

Kun edessä on rankka viikonloppu, niin huolehdin etten tee samalla viikolla enää yhtään niin rankkaa treeniä, josta palautuminen voisi kestää yli seuraavan päivän. Ratsastin ihan normaalisti, mutta koska meillä ei tällä hetkellä ole niin montaa hevosta valmennuksessa tiesin, että voin rauhassa treenata siihen vielä päälle ilman että väsyn. Kävin hieman kevyemmällä juoksulenkillä ja tein myös askelkyykyt ja jumpan, jotta kehoni pysyy sopivasti "hereillä". Suunnittelin viikon ohjelman niin, ettei minulla ole enää perjantaina valmennuksia enkä perjantaina lähde enää lenkille vaan panostan sen lepäämiseen, ja syömiseen ja koitan päästä aikaisin nukkumaan 😀 

Perjantaina kävin hakemassa jo valmiiksi numerolappuni seuraavaa päivää varten. Tiesin että lauantaiaamu tulisi olemaan tiivis ohjelmaltaan. Perjantaihin kuului myös kunnon ruokatankkaus (kunnon rasvainen hampurilaisateria kaikilla lisukkeilla) ja siihen päälle vielä kunnon pläjäys irtokarkkeja! On varmasti monia tapoja tankata ennen juoksua mutta minulle tämä on sopinut hyvin.

Lauantai

Puolimaratoni lähtee kello 9.30.

Minulle perinteenä on ollut se, että ratsastan yhden hevosen aamulla ennen juoksemista. Silloin saan hyvän verryttelyn, jottei minun tarvitse erityisemmin verrytellä paikan päällä. Tänä vuonna suunnitelma oli sama jo senkin vuoksi, että Armelon kanssa olisi kilpailut sunnuntaina, joten minun täytyi valmistella se kilpailuja varten eikä valmistelevaa ratsastusta voi ajatella tekevänsä enää päivällä puolimaratonin jälkeen.

Olimme sopineet hevosenhoitajamme kanssa että hän laittaa Armelon valmiiksi aamulla, jolloin pystyin nukkumaan aavistuksen pidempään ja keräämään voimia.

Laittaessani saappaita jalkaan toisesta saappaastani meni vetoketju täysin rikki eikä sitä olisi mitään mahdollisuutta saada korjattua enää seuraavaksi päiväksi. Koska asialle ei voinut sillä hetkellä tehdä mitään, päätin keskittyä olennaiseen, eli ratsastamaan hevoseni hyvällä mielellä kilpailuja varten. Ratkaisun saapasongelmaan ehdin löytää sitten myöhemminkin, koska ratkaisuja on aina olemassa 😉

 Kello 7.30 istuin Armelon selkään.

Armelo lauantain aamutreenin jälkeen

Kisoja edeltävänä päivänä en yleensä tee hevosen kanssa mitään erityisen vaikeaa vaan teen hyvin rutiininomaisen treenin ja keskityn saamaan hevosen irtonaiseksi, rennoksi ja hyvälle tuulelle. Teen mahdollisesti jonkin pienen haastavan tehtävän, josta uskon hevosen selviytyvän helposti ja josta pääsen kehumaan hevosta paljon niin, että saan buustattua vielä viimeisen kerran hevosen itsetuntoa korkealle. Armelo tuntui lauantaiaamuna ihan hyväntuuliselta ja minullekin tuli hyvä tunne siitä, että kyllä tästä viikonlopusta vielä selvitään!

Ja nyt sitten vaatteiden vaihto ja tiimin keräilemistä kasaan :) ...

Jeee! Ja sitten kohti Helsingborgia!

Meidän super Team Enegården:

Mustafa, Rickard, Elisabeth, Ellida, Jenny, Omppu & Eero

Ja tietenkin tiimipaidat joissa #ryttaresomspringer

Lähtöpaikka häämöttää jo edessä

Olimme Helsingborgissa vain noin 10 minuuttia ennen juoksun alkua ja se oli ihan hyvä, koska energiaa ei ehtinyt kulua jännittämiseen vaan keskityttiin olennaiseen eli tultiin juoksemaan. Ja jännityksen mainitsin tässä siksi, että jännitin juoksua paljon enemmän kuin mitään ratsastuskisojani. Osin jännitys oli varmasti innostusta, koska tiesin kuinka hauskaa tulee olemaan 😀. Tänä vuonna myös valmennusoppilaamme Jenny oli mukana juoksemassa ensimmäistä kertaa. Muu tiimi toimi aivan super kannustusjoukkona!

Ja sitten lähdettiin juoksemaan

Aivan huippumeininki kuten kuvasta näkyy!

Team Engården ehti nauttia myös kaupungin näkymistä kannustamisen ohella 😉

Jenny taittamassa matkaa iloisin mielin

  Ja sillä välin me juostiin 😀

Maalilinjalla

Olin alkumatkasta niin innoissani, että minun oli vaikea löytää tasaista syvää hengitysrytmiä, jonka vuoksi tuntui että syke lähtee tavallista helpommin nousemaan. Koitin saada mieltäni rauhoittumaan ja sulkea itseäni enemmän kuplan sisään niin, että löytäisin rennomman hengityksen, mutta reitin varrella olevat kannustavat ihmiset saivat minulle aina niin hyvän fiiliksen että meinasin aina innostua uudestaan. En tiedä olisiko johtunut tästä adrenaliinista vai mistä, mutta tällä kertaa olin myös pienellä kananlihalla jo alle kymmenessä kilometrissä. Vasta noin 16km kohdalla minusta oikeastaan tuntui että löysin rennomman rytmin juosta ja silloin myös kananliha häipyi pois. 

Lähdin rohkeasti tavoiteajalla 1:50 liikkeelle ja pystyin hyvin pitkin matkaa kiihdyttämään hieman vauhtiani ja pääsin maaliin huikealla omalla ennätysajalla 1:46:04! En ollut tässä vaiheessa erityisen uupunut, eli tuntui todella sopivalta vauhdilta ja siltä, että pieni parantaminenkin voisi olla seuraavalla kerralla jopa mahdollista.

.

Juoksun jälkeen nautittiin tapahtuman tunnelmista 

ja aika nopeasti tulee kova nälkä. Pahimpaan nälkään nautin ensiapuna vohvelin pehmisjäätelöllä.

Olin etukäteen suunnitellut, että minulla on lauantai täysin vapaa, eli en enää ratsastaisi tai menisi muuten tallihommiin vaan käyttäisin loppupäivän täysin palautumiseen, jotta olen uudessa terässä taas sunnuntaiaamuna lähtemään ratsastuskilpailuihin. Olin panostanut palautumiseen hankkimalla itselleni oikein tällaisen proteiinijuoman ja sen joinkin heti jo kotimatkalla 😀

Loppupäivä kului rauhallisissa merkeissä viettäen ystävien kanssa aikaa ja syöden hyvin. Jalat eivät tuntuneet juoksusta erityisen väsyneiltä, joten en ollut tässä vaiheessa erityisen huolestunut siitä, olisinko ratsastuskunnossa seuraavana aamuna. Pää oli kuitenkin aika väsynyt kaikesta innostuksesta ja menin hyvissä ajoin noin kello 21 aikoihin nukkumaan, vaikka olisikin ollut kiva jäädä vielä viettämään iltaa ystävien kanssa pidempään.

Sunnuntai 

Sunnuntaina heräsin normaaliin aikaan kello 6.00. Onnekseni totesin, ettei ollut pahempia lihaskipuja missään, ainoastaan toinen pohjelihas ilmoitti olemassa olostaan hyvin pienesti. Hyvä aamupala, hiukset nutturalle ja sitten talliin katsomaan mikä on Armelon tämän päivän mieliala. 

Juoksutin Armelon kevyesti ennen lähtöä, jotta näen hieman Armelon mielialan ja päivän energiatason, jolloin voin myös hieman arvioida minkä mittainen verryttely on tarpeen. Itse sain myös pientä verryttelyä samalla kun kävelytin Armeloa.

Saapasongelman sain ratkaistua sillä, että sain lainata valmennusoppilaani Jennyn saappaita, jotka olivatkin melko sopivat. Tokihan eri saappaat tuntuvat "vierailta", mutta päätin, etten anna tämän häiritä, koska en voi siihen vaikuttaa. Niillä eväillä mennään, jotka sillä hetkellä on käytössä. Päätin siis keskittää ajatukseni edelleen olennaiseen, eli hevoseeni ja ratsastukseeni.

Armelo oli verryttelyssä hyväntuulinen ja irtonainen. Itse tunsin olevani päästäni vieläkin hieman uupunut edellisen päivän jäljiltä, mutta onneksi osaan hyvin sulkea itseni ratsastuskilpailuissa omaan kuplaani ja rauhoittua, jolloin saan fokusoitua hyvin olemassa olevat voimavarani olennaiseen. 

Viime aikoina haasteena Armelon kanssa on ollut se, että Armelo haluaa esittää temppuja hieman liiankin kunnianhimoisesti ja yksinkertaisten asioiden ratsastaminen voi olla haasteellisempaa. Tällä kertaa verryttely oli maneesissa ja rata ulkokentällä, jonne mentiin täysin yksin, eli näkyvissä ei ole muita hevosia. Armelo on onneksi rohkea tyyppi eikä välitä siitä, että on yksin. 

Kilpailimme Armelon kanssa avoimessa vaativa B luokassa. Armelo on vasta 6-vuotias, mutta suoriutuu jo helposti tämän tason radasta. Rata meni melko sujuvasti, vaikkakin Armelo tuntui yhtä innostuneelta radalla kuin itse olin eilen puolimaratonilla! Sain todella ratsastaa kieli keskellä suuta! Ainoa selkeä rike radassamme oli yksi ylimääräinen laukanvaihto viimeisellä pituushalkaisijalla, joka tuntui siltä, että Armelon oli vain pakko päästä esittämään. Tämä oli nyt toinen kerta peräkkäin kun Armelo tekee tämän ylimääräisen laukanvaihdon samassa kohtaa, jonka vuoksi radan jälkeen korjasin asian vielä verryttelyalueella niin että pääsin kiittämään Armeloa oikeasta suorituksesta. 

Pisteemme tulivat ja saimme hienot 70%! Tällä tuloksella voitimme myös luokan. Uskomattoman hieno fiilis saavuttaa näin hyvä tulos vielä eilisen juoksun jälkeen!

Nyt onnellisena kotiin ja edessä vain yksi istuntavalmennustunti, jonka jälkeen loppupäivä lepoa ja palutumista parhaassa seurassa!